Listat työllisyystoimista kertovat esittäjästä, eivät toimien vaikuttavuudesta

Yle on tehnyt pitkän jutun Kokoomuksen Elina Lepomäestä ilmoittaen, että tämä haluaa sekä perustilin että ansiosidonnaisen turvan kaikille ja kysyen jotta onko Lepomäki mahdollisesti "pohjimmiltaan demari". Jälkimmäisestä en tiedä, mutta haastattelu on fantastinen esimerkki sellaisen poliittisen jargonin tuottamisesta, missä puhutaan kyllä paljon muttei sanota juuri mitään ja substanssia etsivät joutuvat pääasiassa odottamaan viimeiseen osioon, jossa Lepomäki puhuu työllistymisen edellytysten parantamisesta todeten: ”Ei tämä ole rakettitiedettä. Kannustinloukuista ja muista on puhuttu. Listat työllistämistä edistävistä asioista ovat jo olemassa. Tärkein yksittäinen toimi olisi paikallisen sopimisen edistäminen. Vapaus ja valta pitäisi olla ihmisellä itsellään.” Koska yleissitovista työehtosopimuksista voi kyllä paikallisesti sopimalla poiketa ylöspäin paremman palkan/ehtojen suuntaan, tarkoittaa vapaus tässä vapautta saada aikaisempaa pienempää palkkaa. Kyseisen vapauden meriiteistä voi olla montaa mieltä, mutta asian selventäminen on aina hyödyllistä, sillä muuten jotkut saattavat luulla puhuttavan joistain muista vapauksista.

Mahdollisesti olennaisempaa ovat kuitenkin oletetusti toimiviksi tiedetyt työllisyyttä edistävät toimet yleensäkin, joiden listoja Lepomäkikin liimailee jokaiseen vastaan sattuvaan jääkaapinoveen ja tv-kameraan. Katsotaanpa mitä empiirinen maailma asiasta sanoo. Hollannissa pyöritettiin taannoin pari käytännön koetta asiasta, joista ensimmäinen liittyi vuonna 2015 maassa säädettyyn paikalliseen aktiivimalliin ja jonka loppuraportti julkaistiin viime marraskuussa. (van Echtelt et al., 2019) Toinen puolestaan liittyi perustulokokeiluun, jossa osallistujat oli jaettu neljään ryhmään: 1) vastikkeettoman perustulon saajat 2) tehostettujen työvoimapalvelujen saajat 3) ihmiset jotka saivat pitää suuremman määrän rahaa tukien lisäksi ansaitusta palkastaan 4) kontrolliryhmä. (Verlaat et al., 2020) Tiivistelmä perustulokokeilun tuloksista on, että parhaat tulokset saavutettiin lähestymistavoilla 1 ja 2 (lähestymistapa 2 oli itse asiassa ainoa, joka tuotti mitattavissa olevia positiivisia tuloksia pitkäaikaistyöttömille). Sen sijaan aktiivimallin kepit eivät toimineet juuri lainkaan lain tarkoittamalla tavalla eikä sen käytännöistä ole ollut suurimmalle osalle lain piiriin kuuluvista mitään hyötyä. Tiedän että Suomessa aktiivimallin ilmoitettiin luovan useita tuhansia työpaikkoja, mutta on olennaista ymmärtää, että nämä luvut (ja listat ns. tunnetusti tehoavista toimista yleensäkin) perustuvat simulaatiomalleihin, jotka puolestaan perustuvat mallin tekijöiden oletuksiin. Tämä ei tee malleista hyödyttömiä, mutta se tarkoittaa, että jos oletukset ovat virheellisiä, silloin tuppaa sitä olemaan kaikki mallista ulos tulevakin. Samoin luonnollisesti jos varsinainen empiirinen maailma näyttää päinvastaiseen suuntaan kuin malli, niin silloin roskiin tulisi lentää malli, ei empiirinen maailma – ennen vanhaan tätä kutsuttiin tieteelliseksi metodiksi. Nykyään se kuitenkin on yllättävän monelle rakettitiedettä.

Hallituksessa pallit heiluvat

Kuten kaikki jo epäilemättä tietävät, niin mitä ilmeisimmin ex-pääministeri Sipilän masinoimassa operaatiossa Keskusta onnistui kaatamaan hallituksen, johon itse kuului. Motivaatiot ovat vielä epäselviä, mutta oli taustalla sitten henkilökohtaisia kaunoja tai Keskustan taustavoimien antipatioita, niin joka tapauksessa Sipilä & kump. siis nappasivat kiinni pääministerin pallista ja vetäisivät niin lujaa, että mies tuupertui maahan. Prosessissa Antti Rinteeltä lähti siis yksi palli, mutta koska hallitus näyttäisi kuitenkin jatkavan samalla puoluekokoonpanolla, niin laskeutuu hän mahdollisesti istumaan toisen päälle. Varmaa tämä ei kuitenkaan ole ja kuten Sirpa Paateron ja Pekka Haaviston kohdalla näkyy, heiluvat hallituksessa pallit muutenkin ympäriinsä.

Tässä kohtaa Kokoomuksen Petteri Orpo päätti, että hän itse asiassa kuuluu Rautavaltaistuimelle ja haluaa muodostaa seuraavan hallituksen, mikä on jo sikäli erikoista, että Kokoomus on vasta 3. suurin puolue Eduskunnassa SDP:n ja Perussuomalaisten jälkeen. Joka tapauksessa tältä pohjalta on hyödyllistä, että Elina Lepomäki taannoin tiivisti jälleen Kokoomuksen talousosaamista kritisoimalla Rinteen (ex)hallituksen toimia näin: ”Nyt käsillä olevan suunnitelman mukaan julkinen talous on kauden lopussa 3,6 miljardia alijäämäinen […] Näin siis ihan normaalissa talouskehityksessä, ilman taantumaa tai varsinkaan kansainvälistä talouskriisiä. Tästä on tasapaino kaukana!” Jos hallitussekoilu ja pallien viuhuminen ympäriinsä pyörremyrskyssä onkin osaltaan koomista, niin tämän tason ymmärtämättömyys sen sijaan on jo traagista. Selitetäänpä.

EKP aloitti uudelleen velkakirjojenosto-ohjelmansa marraskuussa ostaen nyt siis 20 miljardilla euroalueen valtioiden velkakirjoja/kk. Suomen Pankin laskennallinen osuus tästä on 370 miljoonaa/kk, mikä on enemmän kuin valtion nettolainanoton tarve. Tämä puolestaan tarkoittaa, että koska SP siis ostaa valtion liikkeelle laskemaa velkaa, Suomi velkaantuu pääasiassa itselleen ja Lepomäki & kump. ovat missanneet koko pointin – EKP:n raharuiskun tarkoitus on nimenomaisesti saada valtiot käyttämään mainittua rahaa johonkin järkevään. Tiedän että velkariekkuminen takaa Suomessa syvällisen ja vakavan kommentaattorin maineen, mutta paniikin lietsominen itselleen velkaantumisesta on älyvapaata ja itse velkamarkkinoilla näytetään olevan samaa mieltä. Suomen sekä 10- että 5-vuotisjoukkovelkakirjan korko on negatiivinen, mikä puolestaan tarkoittaa, että lainoittajat pitävät Suomen valtionvelkaa äärimmäisen turvallisena sijoituskohteena. Että hyvää myöhästynyttä itsenäisyyspäivää vaan – tällaisilla tietotaidoilla sitä nykyään mennään Eduskuntaan.

Suomen valtion 10-vuotisjoukkovelkakirjan korko on jo hyvän aikaa sitten painunut negatiiviseksi. Myös korkoero yleensä turvallisimpana pidettyyn Saksan joukkovelkakirjaan on itse asiassa pysynyt marginaalisena koko vuosikymmenen.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f4aaba74-589b-4621-8276-86d04e3c4979

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/604d5454-52f8-43f6-8ca2-443fa26e331f

https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/kuviopankki/korot-ja-valuuttakurssit/korot/suomen_valtion_10_v_korko/

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006265994.html

Tulevaisuus kaupan

Elinkeinoelämän keskusliitto, talousnobelisti Bengt Holmström ja professori Sixten Korkman ovat vain muutamia tahoja, jotka ovat ehtineet kritisoida hallituksen ajamia leikkauksia korkeakoulutukseen. Ilmeisesti ainakin osittain kritiikin seurauksena hallitus on nyt sitten päättänyt heitellä muutamia pennejä yliopistoille, jotta nämä ymmärtäisivät olla hiljaa. Järkevin ratkaisu olisi tietenkin leikkausten peruminen taskurahojen jakamisen sijaan, mutta tästä aiheesta on jo kirjoitettu eri tahoilla, eikä siitä siksi sen enempää.[1] Tämän kirjoituksen aiheena on sen sijaan luvattujen pennosten lähde, eli yksityistäminen.

Siis samaan aikaan, kun hallitus saarnaa, ettei voi ottaa enempää velkaa, kun mitä tuottaa, niin sillä ei ole mitään vaikeuksia myydä pois Suomen kansalaisten omistamaa tuottavaa omaisuutta (esimerkiksi valtionyhtiöitä). Rahaa tuottavan omaisuuden poismyynti pitkän tähtäimen tulojen kasvattamiseksi näyttäisi loogiselta ristiriidalta, muttei itse asiassa sitä välttämättä ole, jos tekee tiettyjä ennakko-oletuksia. Valtion omistamien yritysten tuotot siirtyvät tietenkin suoraan nettona valtion kassaan, mutta on toki mahdollista argumentoida, että yksityinen sektori toimii niin paljon tehokkaammin, että valtio saa suuremmat tuotot yksityisten yritysten verottamisen ja mahdollisten muiden tätä kautta talouteen syntyvien positiivisten vaikutuksien seurauksena. Joka tapauksessa koska siirrytään pois tilanteesta, jossa 100 % voitoista tulee valtiolle (valtionyhtiö) tilanteeseen, jossa vain selkeästi pienempi osa siirtyy valtion kirstuun (yksityinen yritys) on perusoletuksen oltava, että yksityistäminen tuottaa huomattavia tehokkuuden lisäyksiä.

Koska pelkät oletukset tuskin ketään kiinnostavat, on olennaista tietenkin katsoa saatavilla olevaa empiiristä todistusaineistoa. Onko yksityinen sektori siis julkista tehokkaampi? Vaikka vuosikymmeniä on toista väitetty, niin vastaus on itse asiassa ei.[2] Esimerkiksi Ruotsissa 1990-luvun alussa toteutettu koulujen yksityistäminen on johtanut tilanteeseen, jonka kuvaamiseen sana ”katastrofi” ei välttämättä ole liioittelua, sillä maan PISA-tulokset ovat ainakin matematiikassa ehtineet pudota jo Venäjänkin alapuolelle.[3] Samoin esimerkiksi Yhdysvaltain yksityistetty terveydenhuoltojärjestelmä on tunnetusti teollisuusmaiden kallein veronmaksajalle tuottaen samalla varsin heikkotasoista ulosantia.[4] Ja niin edelleen.

Tämä sanottuna on kuitenkin toki tuotava esiin myös kolikon toinen puoli, eli onko julkinen sektori sitten tehokkaampi kuin yksityinen? Vastaus on jälleen ei.[5] Saatavilla olevan empiirisen aineiston ja siitä tehdyn tutkimuksen perusteella ei näyttäisi olevan johdonmukaista linjaa siinä, että yksityinen tai julkinen sektori olisivat sisäsyntyisesti toista tehokkaampia. Tämän perusteella voimme päätellä, että yhtiöiden tehokkuuden tai tehottomuuden syyt sijaitsevat jossain muualla, kuin niiden omistuksen luonteessa, kuten esimerkiksi yhteiskunnan yleisen korruption tasossa sekä sen sijoittumisessa ja mainittakoon tässä nyt sivumennen, että ainakin Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan Suomessa korruptio on selvästi yleisempää yritystoiminnassa kuin julkisella sektorilla.[6] Joka tapauksessa koska taloudellista tehokkuutta ei ole propagandan ulkopuolella todistettu suuntaan tai toiseen, niin kysymys on pääasiassa loppujen lopuksi ideologinen.

Tämän pohjalta voimmekin sitten todeta mahdollisesti ainoan asiaan liittyvän itsestäänselvyyden. Vaikka taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta julkisen ja yksityisen ero voi olla hämärä, niin päivänselvää on, että yksityistäminen syö toimivaa demokratiaa sisältä käsin. Julkiset omistukset ovat parlamentaarisessa järjestelmässä potentiaalisesti (tietyssä määrin reaalisestikin) demokraattisen päätöksenteon ulottuvilla, kun taas yksityiset imperiumit eivät ole sitä juuri millään lailla. Tämä ei tietenkään tarkoita, että mummon ja papan kyläkauppa pitää kansallistaa, mutta yhteiskunnallisesti välttämättömien toimintojen (kuten terveydenhuolto, liikenneyhteydet, energiahuolto jne.) yksityistäminen aina olennaisesti kaventaa kansalaisten mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan suunnan muokkaamiseen demokraattisen prosessin kautta.

Edellä esitetyn pohjalta voimme jälleen vetää muutamia johtopäätöksiä. Ensimmäinen on se, että jos minä maallikkona tiedän, ettei yksityisen sektorin tehokkuudelle löydy yleistettävää empiiristä todistusaineistoa, niin kyllä sen tietää Suomen hallituskin. Toisin sanoen, vaikka päätökset esitetään näennäisesti taloudellisen rationaalisuuden pohjalta, niin ne ovat itse asiassa ideologisia. Tämän ideologisen puolen voi sitten puolestaan jakaa kahteen eri aspektiin, joista ensimmäinen on se tuttu markkinafundamentalismi, eli sokea usko markkinoiden ihmeelliseen toimivuuteen ja tehokkuuteen, jopa silloinkin kun konkreettinen todellisuus todistaa tätä uskomusta vastaan. Toinen aspekti on itse asiassa ehkä vielä huolestuttavampi ja liittyy edellä todettuun demokratian kuihduttamiseen tarkoituksella. Kansanedustaja Elina Lepomäki näyttää esimerkkiä miljonääri Risto Siilasmaan kanssa: "Siilasmaalla oli kaksi radikaalia ideaa, joihin molempiin Elina Lepomäki suhtautui positiivisesti. Toinen Siilasmaan ilmoille heittämä ajatus koskee Singaporen mallin tuomista Suomeen. Siilasmaan mukaan Singaporessa pääministerin palkka muodostuu kolmen eniten tienaavan pörssiyhtiöjohtajan palkkojen keskiarvosta. Samalla pääministerin asema on turvaton, kun hänet voi erottaa helposti."[7] Suomeksi käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että pääministerin edut ovat suoraan sidottuna suuryritysten johtajien etuihin ja että jos hän harhoissaan sattuisi alkaa ajamaan muiden etuja (esim. kansalaisten) hänelle voi nopeasti sitten antaa kenkää. Kyseessä on siis demokratian myyminen lopullisesti miljonääreille, mikä ilmeisesti on ainakin Lepomäen mielestä hieno idea.

Ei toki siinä, että demokratialla menisi erityisen hyvin tälläkään hetkellä, sillä edellä kuvatut prosessit ovat olleet meneillään jo hyvän aikaa. Perusuomalaisten Antti Joutsenlahti näyttää tästä esimerkkiä: ”Nuori, nätti ja sen lisäksi vaalea nainen on potentiaalinen ehdokas. Esimerkiksi puolueemme Laura Huhtasaari tulee saamaan 10 000 ääntä.”[8] Niinpä niin, kun demokratia on imuroitu sisällöstä ja päätöksenteko ulkoistettu pilvenpiirtäjäsviitteihin, jätetään lavalle Laura Huhtasaaret ja Alexander Stubbit, jotka voivat näyttää näteiltä ja tyylikkäiltä, mutta todellista sisältöä heistä saa kaivaa kiviporan kanssa. Sitten voidaankin hurrata demokratiaa edustajien kanssa, jotka edustavat ihan muita tahoja ja äänestää äänestyksissä, joissa ei päätetä mitään.

---

[1] Esim. http://yle.fi/uutiset/3-9236154; http://tapasuomenruotsalainen.blogspot.fi/2016/10/lisaa-rahaa-lisaa-arvostusta.html

[2] Esim.http://www.undp.org/content/undp/en/home/librarypage/capacity-building/global-centre-for-public-service-excellence/efficiency.html; http://www.epsu.org/sites/default/files/article/files/efficiency.pdf

[3] http://www.reuters.com/article/sweden-schools-idUSL4N0JK32620131210

[4] http://www.commonwealthfund.org/publications/press-releases/2015/oct/us-spends-more-on-health-care-than-other-nations

[5] Ks. viite 2.

[6] http://yle.fi/uutiset/3-9069170

[7] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/199061-suomen-paaministerille-helpommin-potkut-risto-siilasmaa-ja-elina-lepomaki-ideoivat

[8] http://yle.fi/uutiset/3-9139472

Uusfeodalismiin

Yhdysvalloissa vuonna 2013 varakkaan perheen 16-vuotias poika nimeltä Ethan Couch törmäsi humaltuneena autollaan toiseen maantien reunalle pysähtyneeseen autoon tappaen neljä ihmistä ja vahingoittaen yhtätoista muuta. Oikeudenkäynnissä hänen asianajajansa onnistuneesti argumentoi, että poikaa vaivasi ”afluenssa”, eli hänen varakkaat vanhempansa ja etuoikeutettu kasvuympäristö olivat opettaneet hänelle, ettei hänen teoillaan ole negatiivisia seurauksia ja että kaikki ongelmat voidaan aina kuitenkin ratkaista rahalla. Tuomari päätti antaa hänelle opetuksen siitä, että tämä käsitys oli aivan oikea ja tuomitsi hänet pelkästään 10 vuodeksi ehdonalaiseen. Maksimirangaistus olisi ollut 20 vuotta vankilassa.[1] Vuonna 2015 Conrad Hilton (paremmin tunnettu Paris Hiltonin veljenä) puolestaan riehui väkivaltaisesti lentokoneessa, poltti siellä pilveä, laittoi palohälyttimen pois toimintakunnosta ja uhkasi tappaa koneen miehistön. Hän sai toimistaan 5000 dollaria sakkoa ja noin viiden kuukauden ajaksi yhdyskuntapalvelua. Jälleen maksimirangaistus olisi ollut 20 vuotta vankilassa.[2]

Mitä näillä tapauksilla nyt sitten on tekemistä minkään kanssa, erityisesti Suomessa? No, ensiksi huomioitakoon, että kyseessä ei ole mikään kolmannen maailman kleptokratia, jossa yläluokka saa vapaasti tappaa köyhälistöä, vaan maailman rikkain maa ja oletettu oikeusvaltio, eli Yhdysvallat, jossa kuitenkin varallisuuserot ovat täysin lähteneet käsistä viimeisen 30-40 vuoden aikana. Vaikka lähes kaikissa OECD-maissa (eli maailman rikkaimmissa valtioissa) varallisuuserot ovat nykyisin suuremmat kuin pitkiin aikoihin,[3] niin Yhdysvallat on länsimaiden keskuudessa tässä suhteessa pitkälti omassa sarjassaan.[4] Niinpä samalla kun esimerkiksi kaikista maassa syntyneistä lapsista noin 40 % viettää vähintään vuoden köyhyysrajan alapuolella ennen täysi-ikäisyyttä,[5] niin toisaalta top 0,1 % väestöstä omistaa varallisuutta suurin piirtein yhtä paljon kuin alimmat 90 %.[6]

Pointtina oli siis, että tältä näyttää oikeusjärjestelmäkin yhteiskunnassa, joka on vakavasti jakautunut niihin, jotka omistavat kaiken ja niihin jotka eivät omista mitään. Paitsi että Conrad Hilton avoimesti kutsui kanssamatkustajiaan talonpojiksi ja syytti miehistöä asettumisesta näiden puolelle, niin hän myös totesi, että hänen isänsä oli aikaisemmin hankkiutunut samanlaisesta tapauksesta eroon 300 000 dollarilla. Ethan Couchin tuominnut tuomari puolestaan oli aikaisemmin tuominnut samankaltaisesta kuolemantuottamuksesta 14-vuotiaan pojan 10 vuodeksi vankilaan, mutta samalla antoi siis Couchille vain 10 vuotta ehdonalaista.[7] Eikä kyse ole edes välttämättä siitä, että esimerkiksi mainittu tuomari olisi jotenkin erityisen paha ihminen, vaan siitä että kun hän katsoo Ethan Couchia, hän näkee oman lapsenlapsensa, hän näkee jonkun, joka ei tarkoita pahaa, vaan on yksinkertaisesti tehnyt virheen. Kun sama tuomari katsoo 14-vuotiasta katujen kasvattia, hän näkee vaarallisten luokkien edustajan, joka jo luontonsa/kulttuurinsa pohjalta on epäilyttävä tai väkivaltainen ja hänestä on tehtävä esimerkki muille, etteivät nämä ole vaaraksi yhteiskunnalle ja sen kunniallisille edustajille. Kyse on siis yläluokan sulkeutumisesta kartanoihin ja kultaisiin häkkeihin, joissa kaikki kosketus tavallisen kansalaisen elämään on kadonnut. Tämän seurauksena joidenkin ajatusmaailmat myös helpommin muuttuvat varsin viheliäisiksi.

Mutta eihän mitään tällaista ole Suomessa tapahtumassa. Eikö? Presidentti Niinistö myönsi puheessaan elokuussa, että Suomi on jakautumassa taloudellisten linjojen pohjalta,[8] eikä tämä itse asiassa ole ainakaan ihan tuulesta temmattu väite, sillä maamme on viimeisen 30 vuoden aikana ollut niiden OECD-yhteiskuntien joukossa, joissa tuloerot ovat kasvaneet kaikkein voimakkainta vauhtia.[9] Näin asiat myös koetaan kansalaisten keskuudessa: 74 % ihmisistä uskoo, että hyvän elämän edellytykset ovat heikentyneet viime vuosina ja 82 % että eriarvoistuminen uhkaa suomalaista yhteiskuntaa.[10] Esimerkiksi vuonna 2015 toteutettu Helsingin Sanomien köyhyyskysely puolestaan kertoo siitä, että ainakin osa varakkaista on jo liihottelemassa omaan kuplaansa. Kuten eräs vastaajista asian tiivistää: ”Halveksin köyhiä, koska heiltä puuttuvat lähes kaikki terveen ja onnistuneen ihmisen piirteet.” Vastaus voi olla äärilaidalta, mutta itseasiassa joka neljäs varakkaista vastaajista suhtautui köyhiin vihamielisesti, ylimielisesti tai halveksuen. Samoin 34 % rikkaista katsoi, että ”kaikkien pitää parantaa omaa asemaansa itse työtä tekemällä, kouluttautumalla tai kehittämällä itseään tai että kaikilla on jo siihen tasavertaiset mahdollisuudet”.[11] Kouluttautumisessa tai itsensä kehittämisessä ei tietenkään ole mitään pahaa (päinvastoin), mutta suomeksi käännettynä näiden ihmisten mielestä mitään rakenteellisia ongelmia ei siis ole olemassakaan ja esimerkiksi Suomen työttömien kaikki ongelmat ratkeaisivat, kunhan kaikki 380 000 ymmärtäisivät vain survoutua 68 000 avoimeen työpaikkaan.[12]

Suomi ei tietenkään ole Yhdysvallat ja samanlaisesta jaosta ryöväriparoneihin ja talonpoikiin ollaan vielä kaukana, mutta haluttu suunta näyttää tulleen valituksi, eikä kurssin muutoksesta ole merkkejä. Hallituspuolueet ja niiden edustajat antavat jo esimerkkejä uuden ajan ajatusmaailmasta: Elina Lepomäen (kok.) mielestä veronkierto on moraalisesti oikein, kunhan se vain tehdään lakiin jätettyjen reikien kautta;[13] Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja Jukka Vihriälä tuomittiin korkeimmassa oikeudessa törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta samalla viikolla myöhemmin hänet kutsuttiin Keskustan kunniajäseneksi;[14] ulkoministeri Soini ilmoitti kesällä (mahdollisesti  jo kuntavaaleja ennakoiden), että valheet eivät ole valehtelijan vika, vaan median.[15] Ja niin edelleen. Kaikki tämä on siis täysin julkista, mikä näyttäisi viittaavan siihen, että korruptio, valehtelu ja muut vastaavat käytännöt ovat ilmeisesti siirtymässä julkisesti hyväksyttäviksi käytännöiksi. Ei siinä, etteikö mainituilla käytännöillä olisi pitkä historia niin täällä kuin muuallakin, mutta muistini mukaan joskus vanhempina aikoina niitä sentään ymmärrettiin hävetä, jos tieto sattui vuotamaan julkisuuteen. Niin maailma muuttuu, Eskoseni, ja siinä missä työttömyystuella elävä köyhä on nykyään sosiaalipummi, niin miljoonia euroja valtiolta ja Suomen kansalaisilta huijaava verosuunnittelija on suoraselkäinen yhteiskunnan tukipylväs.

---

[1] http://news.nationalpost.com/news/teen-who-killed-four-while-driving-three-times-over-the-limit-gets-off-because-his-rich-parents-papered-him

[2] http://www.independent.co.uk/news/people/conrad-hilton-sentenced-after-threatening-airline-crew-and-calling-passengers-peasants-10325080.html; http://edition.cnn.com/2015/02/04/entertainment/conrad-hilton-assaulting-intimidating-flight-attendants-charge/

[3] http://money.cnn.com/2015/05/21/news/economy/worst-inequality-countries-oecd/

[4] http://www.huffingtonpost.com/2013/08/15/income-inequality-wall-street_n_3762422.html

[5] http://www.cbsnews.com/news/the-shocking-reach-of-us-child-poverty/

[6] https://www.theguardian.com/business/2014/nov/13/us-wealth-inequality-top-01-worth-as-much-as-the-bottom-90

[7] http://www.dailymail.co.uk/news/article-2524108/Judge-let-spoiled-rich-teen-killed-DUI-previously-boy-aged-fourteen-prison-TEN-YEARS.html

[8] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/201972-suomi-jakautumassa-presidentti-niinisto-hatkahti-raporttia-yhteiskunnan-tilasta

[9] https://www.oecd.org/els/soc/Focus-Inequality-and-Growth-2014.pdf

[10] http://e2.fi/wp-content/uploads/2016/06/kmt_net.pdf sivu 11.

[11] http://www.hs.fi/sunnuntai/a1450417337441

[12] http://yle.fi/uutiset/3-9113543

[13] http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2671438/Lepomaki+verosuunnittelusta+Totta+kai+se+on+moraalisesti+oikein

[14] http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016060921700843_uu.shtml

[15] http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/soini-huomenta-suomessa-brexit-toteutuu-varmasti-myos-fixit-mahdollinen/5964882