Postmoderni 1930-luku

Donald Trump voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit, vaikka hänen ei pitänyt voittaa. Brexit tapahtui, vaikka sen ei pitänyt tapahtua. Syyllisiä etsitään kuumeisesti ja valtavirtamedia sekä poliitikot ovat jo valinneet helpoimman mahdollisen selityksen: rasismi.

Niin kutsutun eliitin tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, miksi Hillary Clintonia vihataan niin paljon. Tämä on ymmärrettävää sikäli, että mainitun tahon näkökulmasta asiathan menevät vähintään ihan kohtuullisen hyvin, eikä status quoa jatkavassa Clintonissa voi siis olla mitään ainakaan kovin oleellista vikaa. Tästä katsantokannasta vallitsevaa tilannetta horjuttamaan pyrkivät ilmiöt kuten Donald Trump, Brexit tai Perussuomalaiset näyttävät täysin irrationaalisilta, joten niiden pohjaksi esitetään myös pelkästään täysin irrationaalinen ajatusmaailma, eli rasismi. Ei siinä, etteikö rasistinen elementti olisi täysin todellinen; esimerkiksi Trumpin kannattajista 16 % yksinkertaisesti uskoo valkoisten olevan muita rotuja parempi[1] ja Perusuomalaisten kannattajien joukosta löytyy myös selvästi muita suomalaisia puolueita enemmän tähän suuntaan taipuvaisia ihmisiä[2]. Näin ollen, vaikka esimerkiksi Trumpin neuvonantaja Rudy Giuliani toteaakin, ettei ketään voi enää kutsua rasistiksi,[3] niin järkevien ihmisten maailmassa kyllä voi; rasistit ovat rasisteja eikä asia muuta väittämällä siitä muutu.

Liian helposti analyysi sitten jätetäänkin tähän, vaikka itse asiassa ollaan vasta parhaimmillaankin puolessa välissä. Syy tähän on, että jatkaminen voisi johtaa ikävään peiliin tuijotteluun ja se puolestaan saattaa aina paljastaa myös epämiellyttäviä totuuksia itsestä. Esimerkiksi Britanniassa Brexitin puolesta äänestäjät olivat pääsääntöisesti köyhiä;[4] samoin Republikaanien esivaaleissa valkoihoiset työväenluokan edustajat olivat Trumpin kannatuksen kulmakivi[5]; myös Perussuomalaisten kannatuksesta tuli (ainakin ennen romahdusta) 40 % työväenluokasta[6]. Kyseessä ovat siis ihmiset, jotka ovat olleet kärsivinä osapuolina kuristuspolitiikassa, leikkauksissa, palkkojen jäädytyksissä, vapaakauppasopimusten (jotka ovat täysin väärin nimettyjä; ne ovat yritysten/investoijien suojelusopimuksia) mukanaan tuomissa töiden ulkoistamisessa ja niin edelleen. Kun näille ihmisille tarjoutuu mahdollisuus näyttää keskisormea vihaamalleen eliitille, suuri osa heistä myös tekee niin.

Tässä ei tietenkään pitäisi sikäli olla mitään yllättävää, sillä kun ihmisiä potkitaan tarpeeksi kauan päähän, niin jossain vaiheessa heille tulee mitta täyteen. Olennaista onkin minkälainen reaktio tästä seuraa ja mistä ongelmia sekä ratkaisuja etsitään. Esimerkiksi siinä missä Hillary Clinton on yhtä kuin status quo, niin toisaalta Trump edustaa vain yhdenlaisia ratkaisuja ongelmiin. Toisenlaisia ratkaisuja puolestaan edustaa esimerkiksi Demokraattien esivaaleissa yllättävän niukasti Clintonille hävinnyt senaattori Bernie Sanders, jonka kampanjan Demokraattien oma puoluekoneisto tarkoituksella sabotoi halutessaan mieluummin pääasiassa rikkaidenetuja edustavan Clintonin.[7] Mikä Trumpin ja Sandersin ero siis on? Trump ja hänen kannattajansa löytävät ongelman juuren maahanmuuttajista ja ratkaisun muurin rakentamisesta Meksikon rajalle[8] sekä muslimien maahantulokiellosta[9]. Eli toisin sanoen ongelmien juuri ovat ihmiset yhteiskunnan pohjalla, joilla ei ole käytännössä minkäänlaista poliittista tai taloudellista vaikutusvaltaa ja ratkaisuksi esitetään heidän kimppuunsa käymistä. Sandersin ja hänen kannattajiensa näkemystä kuvaa vastaus, jonka mies antoi pankkiiri Lloyd Blankfeinille tämän todettua Sandersin olevan vaarallinen: ”Hän on oikeassa, minä olen vaarallinen: Wall Streetille.”[10] Tästä näkökulmasta yhteiskunnan suunta määrätään siis sen huipulta, ei pohjalta, ja jos on vakavissaan asioiden muuttamisesta parempaan suuntaan, on pakko kiinnittää huomio ryhmiin, jotka omistavat yhteiskunnan ja sitä kautta sanelevat sen tahdin. Loogisen ajattelun pohjalta jälkimmäinen ratkaisu lienee ainoa uskottava vaihtoehto.

Tämän jälkeen aletaankin olla asian ytimessä. Kun valtavirtamedia ja poliitikot eivät halua juuri keskustella vallitsevan talouskonsensuksen epäonnistumisesta ja tämän ennalta-arvattavista seurauksista, niin tilaa jää muukalaisvastaisille demagogeille, jotka tarjoavat sentään edes jonkinlaisia selityksiä ja ratkaisuja olkoonkin sitten, että ne ovat täysin irrationaalisia. Solidaarisuuden tuhoaminen ja alemmissa yhteiskuntaluokissa sijaitsevien ryhmien usuttaminen toistensa kimppuun on tietenkin aina vallanpitäjien etu ja tuo mieleen vanhan vitsin rikkaasta, keskiluokkaisesta ja työläisestä, jotka tilaavat pitsan. Rikas ottaa pitsasta yhdeksän palaa ja lähtiessään pöydästä kuiskaa keskiluokkaiselle, että työläinen aikoo millä hetkellä hyvänsä napata viimeisen palan. Samaan lankaan tunnutaan myös menevän joka kerta uudelleen ja ongelmien aiheuttajia kaivetaan työttömistä, kerjäläisistä, maahanmuuttajista, matalapalkkaisista, yksinhuoltajaäideistä, jne.; mistä tahansa muualta paitsi niistä paikoista, missä todelliset päätökset tehdään.

Olennaista on, että uusliberalistista talouspolitiikkaa edustavat tahot ensin tuhoavat kelvollisen elämän ehdot ainoastaan varakkaita suosivilla linjauksillaan, minkä seurauksena muukalaisvihamielisille opportunisteille tarjoutuu mahdollisuus syyttää vaikeuksista vähemmistöjä. Tästä syystä myös Kokoomuksella ja Keskustalla ei ole juuri sanottavaa Perussuomalaisten tekemisiin tai sanomisiin, koska heitä kiinnostaa pääasiassa rahan kaataminen rikkaiden taskuihin ja jos Perussuomalaiset sitten haluavat mukavasti edesauttaa tätä politiikkaa syyttämällä siitä ulkomaalaisia, eikä politiikan arkkitehtejä, niin mikä ettei.

Opitaanko Trumpin voitostakaan sitten mitään? Tuskin. Valtavirtamedia ja poliitikot syyttävät asiasta Bernie Sandersia sekä rasismia ja siihen se sitten jääkin. Atlantin tällä puolen nyökytellään hyväksyvästi ja EU jatkaa tuhoisaa linjaansa taloudellisen ja poliittisen vallan keskittämisessä niiden ihmisten johdolla, jotka toivat meille vuoden 2008 talousromahduksen. Kun he sitten saavat aikaan seuraavan romahduksen, aletaankin olla jo aika kypsiä postmoderniin versioon 1930-luvusta.

---

[1] http://www.complex.com/life/2016/02/31-percent-trump-supporters-say-whites-superior-race

[2] http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joka-seitsemas-suomalainen-on-rasisti-tassa-tuntomerkit/?shared=290251-b425ad99-4

[3] http://www.mediaite.com/online/giuliani-not-only-is-trump-not-a-racist-nobody-is-a-racist/

[4] http://www.spectator.co.uk/2016/07/brexit-voters-are-not-thick-not-racist-just-poor/

[5] http://www.theatlantic.com/politics/archive/2016/03/trumps-revolution-from-within/473430/

[6] https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101712/rahkonen.pdf?sequence=1 s.4

[7] http://www.nytimes.com/2016/07/25/us/politics/debbie-wasserman-schultz-dnc-wikileaks-emails.html

[8] https://www.donaldjtrump.com/policies/immigration

[9] https://www.washingtonpost.com/news/post-politics/wp/2016/07/24/donald-trump-is-expanding-his-muslim-ban-not-rolling-it-back/

[10] https://www.youtube.com/watch?v=XsfOJtC65rw

Tulevaisuus kaupan

Elinkeinoelämän keskusliitto, talousnobelisti Bengt Holmström ja professori Sixten Korkman ovat vain muutamia tahoja, jotka ovat ehtineet kritisoida hallituksen ajamia leikkauksia korkeakoulutukseen. Ilmeisesti ainakin osittain kritiikin seurauksena hallitus on nyt sitten päättänyt heitellä muutamia pennejä yliopistoille, jotta nämä ymmärtäisivät olla hiljaa. Järkevin ratkaisu olisi tietenkin leikkausten peruminen taskurahojen jakamisen sijaan, mutta tästä aiheesta on jo kirjoitettu eri tahoilla, eikä siitä siksi sen enempää.[1] Tämän kirjoituksen aiheena on sen sijaan luvattujen pennosten lähde, eli yksityistäminen.

Siis samaan aikaan, kun hallitus saarnaa, ettei voi ottaa enempää velkaa, kun mitä tuottaa, niin sillä ei ole mitään vaikeuksia myydä pois Suomen kansalaisten omistamaa tuottavaa omaisuutta (esimerkiksi valtionyhtiöitä). Rahaa tuottavan omaisuuden poismyynti pitkän tähtäimen tulojen kasvattamiseksi näyttäisi loogiselta ristiriidalta, muttei itse asiassa sitä välttämättä ole, jos tekee tiettyjä ennakko-oletuksia. Valtion omistamien yritysten tuotot siirtyvät tietenkin suoraan nettona valtion kassaan, mutta on toki mahdollista argumentoida, että yksityinen sektori toimii niin paljon tehokkaammin, että valtio saa suuremmat tuotot yksityisten yritysten verottamisen ja mahdollisten muiden tätä kautta talouteen syntyvien positiivisten vaikutuksien seurauksena. Joka tapauksessa koska siirrytään pois tilanteesta, jossa 100 % voitoista tulee valtiolle (valtionyhtiö) tilanteeseen, jossa vain selkeästi pienempi osa siirtyy valtion kirstuun (yksityinen yritys) on perusoletuksen oltava, että yksityistäminen tuottaa huomattavia tehokkuuden lisäyksiä.

Koska pelkät oletukset tuskin ketään kiinnostavat, on olennaista tietenkin katsoa saatavilla olevaa empiiristä todistusaineistoa. Onko yksityinen sektori siis julkista tehokkaampi? Vaikka vuosikymmeniä on toista väitetty, niin vastaus on itse asiassa ei.[2] Esimerkiksi Ruotsissa 1990-luvun alussa toteutettu koulujen yksityistäminen on johtanut tilanteeseen, jonka kuvaamiseen sana ”katastrofi” ei välttämättä ole liioittelua, sillä maan PISA-tulokset ovat ainakin matematiikassa ehtineet pudota jo Venäjänkin alapuolelle.[3] Samoin esimerkiksi Yhdysvaltain yksityistetty terveydenhuoltojärjestelmä on tunnetusti teollisuusmaiden kallein veronmaksajalle tuottaen samalla varsin heikkotasoista ulosantia.[4] Ja niin edelleen.

Tämä sanottuna on kuitenkin toki tuotava esiin myös kolikon toinen puoli, eli onko julkinen sektori sitten tehokkaampi kuin yksityinen? Vastaus on jälleen ei.[5] Saatavilla olevan empiirisen aineiston ja siitä tehdyn tutkimuksen perusteella ei näyttäisi olevan johdonmukaista linjaa siinä, että yksityinen tai julkinen sektori olisivat sisäsyntyisesti toista tehokkaampia. Tämän perusteella voimme päätellä, että yhtiöiden tehokkuuden tai tehottomuuden syyt sijaitsevat jossain muualla, kuin niiden omistuksen luonteessa, kuten esimerkiksi yhteiskunnan yleisen korruption tasossa sekä sen sijoittumisessa ja mainittakoon tässä nyt sivumennen, että ainakin Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan Suomessa korruptio on selvästi yleisempää yritystoiminnassa kuin julkisella sektorilla.[6] Joka tapauksessa koska taloudellista tehokkuutta ei ole propagandan ulkopuolella todistettu suuntaan tai toiseen, niin kysymys on pääasiassa loppujen lopuksi ideologinen.

Tämän pohjalta voimmekin sitten todeta mahdollisesti ainoan asiaan liittyvän itsestäänselvyyden. Vaikka taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta julkisen ja yksityisen ero voi olla hämärä, niin päivänselvää on, että yksityistäminen syö toimivaa demokratiaa sisältä käsin. Julkiset omistukset ovat parlamentaarisessa järjestelmässä potentiaalisesti (tietyssä määrin reaalisestikin) demokraattisen päätöksenteon ulottuvilla, kun taas yksityiset imperiumit eivät ole sitä juuri millään lailla. Tämä ei tietenkään tarkoita, että mummon ja papan kyläkauppa pitää kansallistaa, mutta yhteiskunnallisesti välttämättömien toimintojen (kuten terveydenhuolto, liikenneyhteydet, energiahuolto jne.) yksityistäminen aina olennaisesti kaventaa kansalaisten mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan suunnan muokkaamiseen demokraattisen prosessin kautta.

Edellä esitetyn pohjalta voimme jälleen vetää muutamia johtopäätöksiä. Ensimmäinen on se, että jos minä maallikkona tiedän, ettei yksityisen sektorin tehokkuudelle löydy yleistettävää empiiristä todistusaineistoa, niin kyllä sen tietää Suomen hallituskin. Toisin sanoen, vaikka päätökset esitetään näennäisesti taloudellisen rationaalisuuden pohjalta, niin ne ovat itse asiassa ideologisia. Tämän ideologisen puolen voi sitten puolestaan jakaa kahteen eri aspektiin, joista ensimmäinen on se tuttu markkinafundamentalismi, eli sokea usko markkinoiden ihmeelliseen toimivuuteen ja tehokkuuteen, jopa silloinkin kun konkreettinen todellisuus todistaa tätä uskomusta vastaan. Toinen aspekti on itse asiassa ehkä vielä huolestuttavampi ja liittyy edellä todettuun demokratian kuihduttamiseen tarkoituksella. Kansanedustaja Elina Lepomäki näyttää esimerkkiä miljonääri Risto Siilasmaan kanssa: "Siilasmaalla oli kaksi radikaalia ideaa, joihin molempiin Elina Lepomäki suhtautui positiivisesti. Toinen Siilasmaan ilmoille heittämä ajatus koskee Singaporen mallin tuomista Suomeen. Siilasmaan mukaan Singaporessa pääministerin palkka muodostuu kolmen eniten tienaavan pörssiyhtiöjohtajan palkkojen keskiarvosta. Samalla pääministerin asema on turvaton, kun hänet voi erottaa helposti."[7] Suomeksi käännettynä tämä tarkoittaa sitä, että pääministerin edut ovat suoraan sidottuna suuryritysten johtajien etuihin ja että jos hän harhoissaan sattuisi alkaa ajamaan muiden etuja (esim. kansalaisten) hänelle voi nopeasti sitten antaa kenkää. Kyseessä on siis demokratian myyminen lopullisesti miljonääreille, mikä ilmeisesti on ainakin Lepomäen mielestä hieno idea.

Ei toki siinä, että demokratialla menisi erityisen hyvin tälläkään hetkellä, sillä edellä kuvatut prosessit ovat olleet meneillään jo hyvän aikaa. Perusuomalaisten Antti Joutsenlahti näyttää tästä esimerkkiä: ”Nuori, nätti ja sen lisäksi vaalea nainen on potentiaalinen ehdokas. Esimerkiksi puolueemme Laura Huhtasaari tulee saamaan 10 000 ääntä.”[8] Niinpä niin, kun demokratia on imuroitu sisällöstä ja päätöksenteko ulkoistettu pilvenpiirtäjäsviitteihin, jätetään lavalle Laura Huhtasaaret ja Alexander Stubbit, jotka voivat näyttää näteiltä ja tyylikkäiltä, mutta todellista sisältöä heistä saa kaivaa kiviporan kanssa. Sitten voidaankin hurrata demokratiaa edustajien kanssa, jotka edustavat ihan muita tahoja ja äänestää äänestyksissä, joissa ei päätetä mitään.

---

[1] Esim. http://yle.fi/uutiset/3-9236154; http://tapasuomenruotsalainen.blogspot.fi/2016/10/lisaa-rahaa-lisaa-arvostusta.html

[2] Esim.http://www.undp.org/content/undp/en/home/librarypage/capacity-building/global-centre-for-public-service-excellence/efficiency.html; http://www.epsu.org/sites/default/files/article/files/efficiency.pdf

[3] http://www.reuters.com/article/sweden-schools-idUSL4N0JK32620131210

[4] http://www.commonwealthfund.org/publications/press-releases/2015/oct/us-spends-more-on-health-care-than-other-nations

[5] Ks. viite 2.

[6] http://yle.fi/uutiset/3-9069170

[7] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/199061-suomen-paaministerille-helpommin-potkut-risto-siilasmaa-ja-elina-lepomaki-ideoivat

[8] http://yle.fi/uutiset/3-9139472

Uusfeodalismiin

Yhdysvalloissa vuonna 2013 varakkaan perheen 16-vuotias poika nimeltä Ethan Couch törmäsi humaltuneena autollaan toiseen maantien reunalle pysähtyneeseen autoon tappaen neljä ihmistä ja vahingoittaen yhtätoista muuta. Oikeudenkäynnissä hänen asianajajansa onnistuneesti argumentoi, että poikaa vaivasi ”afluenssa”, eli hänen varakkaat vanhempansa ja etuoikeutettu kasvuympäristö olivat opettaneet hänelle, ettei hänen teoillaan ole negatiivisia seurauksia ja että kaikki ongelmat voidaan aina kuitenkin ratkaista rahalla. Tuomari päätti antaa hänelle opetuksen siitä, että tämä käsitys oli aivan oikea ja tuomitsi hänet pelkästään 10 vuodeksi ehdonalaiseen. Maksimirangaistus olisi ollut 20 vuotta vankilassa.[1] Vuonna 2015 Conrad Hilton (paremmin tunnettu Paris Hiltonin veljenä) puolestaan riehui väkivaltaisesti lentokoneessa, poltti siellä pilveä, laittoi palohälyttimen pois toimintakunnosta ja uhkasi tappaa koneen miehistön. Hän sai toimistaan 5000 dollaria sakkoa ja noin viiden kuukauden ajaksi yhdyskuntapalvelua. Jälleen maksimirangaistus olisi ollut 20 vuotta vankilassa.[2]

Mitä näillä tapauksilla nyt sitten on tekemistä minkään kanssa, erityisesti Suomessa? No, ensiksi huomioitakoon, että kyseessä ei ole mikään kolmannen maailman kleptokratia, jossa yläluokka saa vapaasti tappaa köyhälistöä, vaan maailman rikkain maa ja oletettu oikeusvaltio, eli Yhdysvallat, jossa kuitenkin varallisuuserot ovat täysin lähteneet käsistä viimeisen 30-40 vuoden aikana. Vaikka lähes kaikissa OECD-maissa (eli maailman rikkaimmissa valtioissa) varallisuuserot ovat nykyisin suuremmat kuin pitkiin aikoihin,[3] niin Yhdysvallat on länsimaiden keskuudessa tässä suhteessa pitkälti omassa sarjassaan.[4] Niinpä samalla kun esimerkiksi kaikista maassa syntyneistä lapsista noin 40 % viettää vähintään vuoden köyhyysrajan alapuolella ennen täysi-ikäisyyttä,[5] niin toisaalta top 0,1 % väestöstä omistaa varallisuutta suurin piirtein yhtä paljon kuin alimmat 90 %.[6]

Pointtina oli siis, että tältä näyttää oikeusjärjestelmäkin yhteiskunnassa, joka on vakavasti jakautunut niihin, jotka omistavat kaiken ja niihin jotka eivät omista mitään. Paitsi että Conrad Hilton avoimesti kutsui kanssamatkustajiaan talonpojiksi ja syytti miehistöä asettumisesta näiden puolelle, niin hän myös totesi, että hänen isänsä oli aikaisemmin hankkiutunut samanlaisesta tapauksesta eroon 300 000 dollarilla. Ethan Couchin tuominnut tuomari puolestaan oli aikaisemmin tuominnut samankaltaisesta kuolemantuottamuksesta 14-vuotiaan pojan 10 vuodeksi vankilaan, mutta samalla antoi siis Couchille vain 10 vuotta ehdonalaista.[7] Eikä kyse ole edes välttämättä siitä, että esimerkiksi mainittu tuomari olisi jotenkin erityisen paha ihminen, vaan siitä että kun hän katsoo Ethan Couchia, hän näkee oman lapsenlapsensa, hän näkee jonkun, joka ei tarkoita pahaa, vaan on yksinkertaisesti tehnyt virheen. Kun sama tuomari katsoo 14-vuotiasta katujen kasvattia, hän näkee vaarallisten luokkien edustajan, joka jo luontonsa/kulttuurinsa pohjalta on epäilyttävä tai väkivaltainen ja hänestä on tehtävä esimerkki muille, etteivät nämä ole vaaraksi yhteiskunnalle ja sen kunniallisille edustajille. Kyse on siis yläluokan sulkeutumisesta kartanoihin ja kultaisiin häkkeihin, joissa kaikki kosketus tavallisen kansalaisen elämään on kadonnut. Tämän seurauksena joidenkin ajatusmaailmat myös helpommin muuttuvat varsin viheliäisiksi.

Mutta eihän mitään tällaista ole Suomessa tapahtumassa. Eikö? Presidentti Niinistö myönsi puheessaan elokuussa, että Suomi on jakautumassa taloudellisten linjojen pohjalta,[8] eikä tämä itse asiassa ole ainakaan ihan tuulesta temmattu väite, sillä maamme on viimeisen 30 vuoden aikana ollut niiden OECD-yhteiskuntien joukossa, joissa tuloerot ovat kasvaneet kaikkein voimakkainta vauhtia.[9] Näin asiat myös koetaan kansalaisten keskuudessa: 74 % ihmisistä uskoo, että hyvän elämän edellytykset ovat heikentyneet viime vuosina ja 82 % että eriarvoistuminen uhkaa suomalaista yhteiskuntaa.[10] Esimerkiksi vuonna 2015 toteutettu Helsingin Sanomien köyhyyskysely puolestaan kertoo siitä, että ainakin osa varakkaista on jo liihottelemassa omaan kuplaansa. Kuten eräs vastaajista asian tiivistää: ”Halveksin köyhiä, koska heiltä puuttuvat lähes kaikki terveen ja onnistuneen ihmisen piirteet.” Vastaus voi olla äärilaidalta, mutta itseasiassa joka neljäs varakkaista vastaajista suhtautui köyhiin vihamielisesti, ylimielisesti tai halveksuen. Samoin 34 % rikkaista katsoi, että ”kaikkien pitää parantaa omaa asemaansa itse työtä tekemällä, kouluttautumalla tai kehittämällä itseään tai että kaikilla on jo siihen tasavertaiset mahdollisuudet”.[11] Kouluttautumisessa tai itsensä kehittämisessä ei tietenkään ole mitään pahaa (päinvastoin), mutta suomeksi käännettynä näiden ihmisten mielestä mitään rakenteellisia ongelmia ei siis ole olemassakaan ja esimerkiksi Suomen työttömien kaikki ongelmat ratkeaisivat, kunhan kaikki 380 000 ymmärtäisivät vain survoutua 68 000 avoimeen työpaikkaan.[12]

Suomi ei tietenkään ole Yhdysvallat ja samanlaisesta jaosta ryöväriparoneihin ja talonpoikiin ollaan vielä kaukana, mutta haluttu suunta näyttää tulleen valituksi, eikä kurssin muutoksesta ole merkkejä. Hallituspuolueet ja niiden edustajat antavat jo esimerkkejä uuden ajan ajatusmaailmasta: Elina Lepomäen (kok.) mielestä veronkierto on moraalisesti oikein, kunhan se vain tehdään lakiin jätettyjen reikien kautta;[13] Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja Jukka Vihriälä tuomittiin korkeimmassa oikeudessa törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta, mutta samalla viikolla myöhemmin hänet kutsuttiin Keskustan kunniajäseneksi;[14] ulkoministeri Soini ilmoitti kesällä (mahdollisesti  jo kuntavaaleja ennakoiden), että valheet eivät ole valehtelijan vika, vaan median.[15] Ja niin edelleen. Kaikki tämä on siis täysin julkista, mikä näyttäisi viittaavan siihen, että korruptio, valehtelu ja muut vastaavat käytännöt ovat ilmeisesti siirtymässä julkisesti hyväksyttäviksi käytännöiksi. Ei siinä, etteikö mainituilla käytännöillä olisi pitkä historia niin täällä kuin muuallakin, mutta muistini mukaan joskus vanhempina aikoina niitä sentään ymmärrettiin hävetä, jos tieto sattui vuotamaan julkisuuteen. Niin maailma muuttuu, Eskoseni, ja siinä missä työttömyystuella elävä köyhä on nykyään sosiaalipummi, niin miljoonia euroja valtiolta ja Suomen kansalaisilta huijaava verosuunnittelija on suoraselkäinen yhteiskunnan tukipylväs.

---

[1] http://news.nationalpost.com/news/teen-who-killed-four-while-driving-three-times-over-the-limit-gets-off-because-his-rich-parents-papered-him

[2] http://www.independent.co.uk/news/people/conrad-hilton-sentenced-after-threatening-airline-crew-and-calling-passengers-peasants-10325080.html; http://edition.cnn.com/2015/02/04/entertainment/conrad-hilton-assaulting-intimidating-flight-attendants-charge/

[3] http://money.cnn.com/2015/05/21/news/economy/worst-inequality-countries-oecd/

[4] http://www.huffingtonpost.com/2013/08/15/income-inequality-wall-street_n_3762422.html

[5] http://www.cbsnews.com/news/the-shocking-reach-of-us-child-poverty/

[6] https://www.theguardian.com/business/2014/nov/13/us-wealth-inequality-top-01-worth-as-much-as-the-bottom-90

[7] http://www.dailymail.co.uk/news/article-2524108/Judge-let-spoiled-rich-teen-killed-DUI-previously-boy-aged-fourteen-prison-TEN-YEARS.html

[8] https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/201972-suomi-jakautumassa-presidentti-niinisto-hatkahti-raporttia-yhteiskunnan-tilasta

[9] https://www.oecd.org/els/soc/Focus-Inequality-and-Growth-2014.pdf

[10] http://e2.fi/wp-content/uploads/2016/06/kmt_net.pdf sivu 11.

[11] http://www.hs.fi/sunnuntai/a1450417337441

[12] http://yle.fi/uutiset/3-9113543

[13] http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/2671438/Lepomaki+verosuunnittelusta+Totta+kai+se+on+moraalisesti+oikein

[14] http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016060921700843_uu.shtml

[15] http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/soini-huomenta-suomessa-brexit-toteutuu-varmasti-myos-fixit-mahdollinen/5964882

Nottinghamin sheriffit

Syyskuussa Björn Wahlroos totesi isällisesti, että toimeen tuleminen työstä maksetulla palkalla ei ole realistinen ajatus.[1] Samoin Juhana Vartiainen (kok.) ilmoitti, että 6e/h palkkakokeilu rakennusalalla ei ole keneltäkään pois.[2] Vasemmistoliitto Li Andersonin johdolla puolestaan nosti esille ehdotuksen lakisääteisestä 10e/h minimipalkkasta työntekijöille.[3] Ainoastaan viimeisin näistä ammuttiin alas absurdina haihatteluna.

Ajattelun logiikkana on siis, että vaikka yhteiskunnan tuottavuus ja vauraus jatkavat kasvuaan (hitaasti, mutta silti), niin jatkuvasti yhä pienempi pala piiraasta kuuluu niille, jotka tekevät varsinaiset työt. Palkkoja pitää joko laskea tai vähintäänkään niitä ei saa korottaa. Käänteisesti tämä tietenkin myös tarkoittaa johtoportaan sekä omistajien osuuden kasvua ja luonnollisesti riippumatta siitä kasvaako tuottavuus sillä puolella vai ei. Ehkäpä kyseessä onkin jo syntymäoikeus. Joka tapauksessa olennaisinta tämän kirjoituksen kannalta on se, onko palkkojen polkemista ehkäisevä minimipalkka haihattelua, vai pitääkö suomalaisen työntekijän lähteä kilpajuoksuun pohjalle, jonka lopussa odottaa Itä-Aasialainen orjayhteiskunta?

Minimipalkkaan kohdistetusta kritiikistä on ensin todettava, että vielä järjellisyyden tällä puolella olevia ihmisiä ei tietenkään liikuta piirun vertaa se kuka ehdotuksen teki. Oli Andersonista ja Vasemmistoliitosta henkilökohtaisesti mitä mieltä tahansa, niin vakavamieliset ihmiset tietenkin arvioivat argumentit niiden sisällön perusteella, ei esittäjän. Otetaan siis ensin esille minimipalkan potentiaalinen vaikutus pienyrittäjien asemaan työllistäjinä, mikä toki ainakin periaatteessa on ongelmallinen johtuen mahdollisista kustannusten nousuista. Kuitenkaan niille, jotka ovat sitä mieltä, että sekä yrittäjien että heidän työntekijöidensä tulisi saada elinkelpoinen korvaus toimistaan, ratkaisu ei itse asiassa vaadi kovin syvällistä ajattelua ja tässä nyt vain yksi ehdotus: nostetaan arvonlisäverollisen myynnin alarajaa. Nykyisin yritykset joiden tilikauden liikevaihto on alle 10000 euroa ovat vapautettuja arvonlisäveron maksusta,[4] mutta nostamalla tätä rajaa esimerkiksi 20000 euroon voitaisiin tukea paitsi näitä liikkeenharjoittajia, niin myös mahdollistaa vähintään sen kymmenen euron tuntipalkan maksamisen heidän työntekijöilleen ilman vaaraa yrityksen toiminnan muuttumisesta tappiolliseksi. Toisin kuin esimerkiksi yhteisöveron (yritysveron) yleinen laskeminen, tämä muutos kohdistuisi myös pelkästään niille, jotka sitä tarvitsevat ja jättäisi vakavaraiset suuryritykset verohelpotuksen ulkopuolelle. Muunlaisetkin vastaavat toimet ovat toki mahdollisia, mutta pointti oli siis, että pienyrittäjien asemaan vetoaminen on vähintäänkin virheellistä, ellei jopa valheellista, sillä tätä asemaa voidaan korjata poliittisilla toimilla, joiden ainoa este on kysymys siitä kenen palveluksessa hallitus haluaa toimia ja kenen ei.

Markkinafundamentalistit toteavat minimipalkkaan tietenkin, että se heikentää kilpailukykyä, mikä jälleen kerran on mahdollisesti periaatteessa totta, mutta käytännössä vähemmän totta ja itseasiassa Suomessa palkan suhteelliset työnantajakulut jäävät alle EU-keskiarvon.[5] Lisäksi kuten minimipalkan vastustajat itsekin toteavat, niin sen vaikutus olisi suurin juuri edellä mainittuihin pienyrityksiin,[6] jotka eivät tunnetusti juuri osallistu vientiin (Suomen viennistä 85 % on suuryritysten tekemää[7]), mikä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että minimipalkan vaikutus viennin kilpailukykyyn olisi parhaimmillaankin marginaalinen. Edellä kirjoitetun pohjalta voimme päätellä siis, että a) Suomen palkkakustannukset eivät ole millään lailla kuormittavalla tasolla kilpailukyvyn suhteen ja b) minimipalkka ei tätä asemaa juuri muuta, jos ollenkaan.

Yleisemmin tähän vielä todettakoon, että markkinaperiaatteita tunnutaan taas soveltavan epäilyttävän selektiivisesti ja oletuksena on siis, että vähäväkinen ja harvaan asuttu Suomi pystyy kilpailemaan palkkojen alentamisessa Itä-Euroopan tai puhumattakaan kehitysmaiden halpatyövoiman kanssa. Rationaalisempi lähtökohta olisi tietenkin pyrkiä pelaamaan mahdollisimman paljon omilla vahvuuksillaan, joita Suomen tapauksessa ovat esimerkiksi terve, hyvin koulutettu väestö ja korkean teknologian infrastruktuuri. Näiden vahvuuksien tukeminen ei tietenkään tunnu hallitusta juuri kiinnostavan ja ainakin koulutuksen kohdalla kyse on suorastaan päinvastaisesta jopa siinä määrin, että Elinkeinoelämän Keskusliittokin toivoisi jäitä hattuun.[8] Ilmeisesti hallituksessa on lopulta tultu siihen tulokseen, ettei siellä viitsitä enää teeskennellä edes markkinaehtoisuutta, vaan hyvinvointivaltion alasajoa jatketaan tästä lähtien ihan vaan periaatteelliselta pohjalta.

Kolmas kritiikin osa-alue liittyy työmarkkinaosapuoliin ja niiden väliseen sopimiseen. Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas kirjoittaa: ”Lainsäätäjän ryhtyminen vähimmäispalkkojen määrittelijäksi romuttaisi yleissitovuusjärjestelmän.”[9] Kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) puolestaan toteaa, että mini­mi­tun­ti­pal­kasta keskus­te­le­minen ei ole ajankohtaista, ellei samalla olla valmiita puuttumaan työeh­to­so­pi­musten yleis­si­to­vuu­teen. Tällaisista kommenteista nousee tietenkin kysymys ”miksi”? Miksi valtion takaama minimipalkka kaikille työntekijöille vaikuttaisi millään tavalla yleissitovuuteen, jos kaikki muut työmarkkinasopimuksiin ja niiden neuvottelemiseen liittyvät seikat pidettäisiin ennallaan? Tähän ei ole kuulunut vastauksia, mikä pistää normaalin ihmisen epäilemään, että rationaalisia sellaisia ei ehkä ole olemassakaan. Joka tapauksessa edellä esitettyjen seikkojen pohjalta näyttäisi pääasiassa siltä, että edes minimaalisten tulojen takaaminen suomaisille työntekijöille kaatuu ainoastaan kiinnostuksen puutteeseen, sillä ainakin tähän mennessä esitetyt vasta-argumentit näyttäisivät pyörivän akselilla ideologinen huuhaa vastaan tarkoituksellinen harhaanjohtaminen/tietämättömyys.

---

[1] http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001260159.html

[2] http://yle.fi/uutiset/3-9167810

[3] http://yle.fi/uutiset/3-9172080

[4] https://www.vero.fi/fi-FI/Yritys_ja_yhteisoasiakkaat/Arvonlisaverotus/Arvonlisaveron_alarajahuojennus(11826)

[5] http://www.talouselama.fi/uutiset/jopa-saksankin-ohi-suomalaisen-tyon-tuottavuudesta-paljastuu-yllatys-6000605

[6] http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&com=6%2F3%2F154883%2Fca3cbf3d14&utm_campaign=shareaholic&utm_medium=twitter&utm_source=socialnetwork

[7] http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/ulkomaankauppatilastot/tilastot/yritykset/

[8] https://ek.fi/ajankohtaista/tiedotteet/2016/08/16/ek-valtiovarainministerion-esittamat-uudet-koulutusleikkaukset-torjuttava/

[9] https://kossi.rakennusliitto.fi/blogi/ajatus-on-vain-ajatus/

Talvivaara ja hyvän sään kapitalistit

Tapahtui viime numerossa: yksityinen kaivosyritys Talvivaara perustaa Kainuuseen nikkelikaivoksen, joka aiheuttaa ympäristökatastrofin ja päätyy tuottamaan ainoastaan jätevettä ja massiivisia tappioita. Yksityiseen projektiin on jo kaadettu satoja miljoonia veronmaksajan rahoja ja siitä pidetään kiinni samalla hymy suussa vakuutellen, että käännös parempaan on jo seuraavan nurkan takana tai vähintään sitä seuraavan. Vaan kun ei ole. Valtio perustaa Terrafame-yhtiön, joka hankkii käytännössä kaikki Talvivaaran omistukset jättäen ainoastaan kuoren jäljelle, joka toimitusjohtaja Pekka Perän johdolla yrittää neuvotella yksityistä lisärahoitusta, vaikka nikkelin hinnan pitäisi käytännössä nousta vähintään kolminkertaiseksi, jotta yritys saataisiin tuottoisaksi.[1] Tämän aikana Perä ja Talvivaaran johto tietenkin nostavat yhteensä 75000 euroa kuukaudessa palkkaa epäsuorasti valtion pussista.[2] Terrafamesta on kuitenkin se hyöty, että sen varjolla Ympäristövakuutuskeskus (koostuu vakuutusyhtiöistä, jotka myöntävät ympäristövakuutuksia) saattoi syyskuussa ilmoittaa, että koska toimintaa on louhoksella jatkettu, niin yksityisten maanomistajien kärsimistä ympäristötuhoista ja niiden korvauksista on todennäköisesti vastuussa Terrafame, mikä päästäisi vakuutusyhtiöt pälkähästä ja pistäisi nämäkin kustannukset kokonaan veronmaksajan piikkiin.[3]

Kaikki tämä herättää tietenkin kysymyksen miksi. Miksi tätä saasteentuottolaitosta rakastetaan niin hartaasti, eikä sen anneta siirtyä keittelemään myrkkyjään taivaan porteille? Ensimmäinen vastaus on ihan normaali laillistettu korruptio ja esimerkiksi Kainuun ELY-keskuksen (Elinkeino- liikenne ja ympäristökeskus; vastuussa monesta asiasta, mutta muun muassa kaivostoiminnan valvonnasta) ylijohtaja Kari Pääkkönen oli aikaisemmin tekemässä Talvivaaraa koskevia malmikokeita Geologian tutkimuskeskuksessa.[4] Mies oli siis alun perin mukana vaikuttamassa koko hankkeen aloittamiseen, minkä seurauksena hänellä on tietenkin ollut henkilökohtainen intressi nähdä se elinkelpoisena myös myöhemmin. Samoin aluehallintovirastossa ja ELY-keskuksissa toiminut Heikki Kovalainen oli aikaisemmin toiminut vuosia Talvivaaran ympäristöpäällikkönä, eli hän oli sittemmin valvomassa niitä, joiden palkoissa oli hetkeä aiemmin ollut.[5] Luonnollisesti hän ei nähnyt asiassa eturistiriitaa.

Korkeammalla tasolla keskustalaisella ex-ympäristöministerillä ja pääministeri Juha Sipilän valtiosihteerillä Paula Lehtomäellä on satojen tuhansien eurojen arvosta Talvivaaran osakkeita (hänen pikkulapsillaankin tuhansien eurojen arvosta; yrittelijäitä penskoja siinä).[6] Olisi Sipilälle tietenkin mukavaa, jos puoluetoverin rahoista saataisiin pidettyä kiinni; jos siinä sivussa poltetaan maat ja mannut vuotaneilla rikkiliuoksilla ja samalla pari miljardia muiden rahaa niin mitä sitten? On se kumma, kun tässä Albaniassa ei yrittelijäitä ihmisiä palkita. Myös toinen keskustalainen ex-ministeri ja nykyinen ympäristöministeriön kansliapäällikkö (eli Suomen korkein ympäristöviran haltija) Hannele Pokka sattuu tämän viran ohella toimimaan myös puheenjohtajana Kestävän kaivostoiminnan verkostossa, joka on pääasiassa kaivosyhtiöiden lobbausjärjestö.[7] Suomessa ilmeisesti mikään ei ole eturistiriita.

Toiseksi täytyy kuitenkin todeta, että vaikka Keskustalla näyttäisi olevan kourat erityisen likaisina, niin itse asiassa kaikki kolme suurinta puoluetta ovat olleet innolla Talvivaaran takana, minkä seurauksena yksikään niistä ei nyt mielellään ottaisi vastuuta koko katastrofin alasajosta. Selkeiden poliittisten motiivien lisäksi taustalla kummittelee kuitenkin myös näiden puolueiden halu tehdä Suomesta uusi Klondike ja kaivostoiminnan ihmemaa – ikävä kyllä seuraus on kuitenkin, että maastamme on tehty kaivostoiminnan kehitysmaa. Tällä tarkoitan sitä, että ulkomaiset yritykset sijoittajineen saapuvat ryöstämään kansalaisten omaisuuden maaperästä, tekevät sen pilkkahintaan ja jättävät tekemänsä tuhot paikallisten korjattavaksi. Jos ajattelet, että tämä oli turhan rankasti sanottu, niin parempi pidellä penkin reunoista kiinni: vuosina 2011-2014 Suomessa toimivista 12 metallikaivoksesta louhittiin noin neljän miljardin euron edestä mineraaleja, mutta toiminnasta maksettiin veroa vain 92 miljoonaa euroa.[8] Jos tämä ei ole pilkkahintaa ja ryöstöä, niin en tiedä mikä sitten.

Kolmanneksi Talvivaarasta haluttaisiin tuottava projekti keinolla millä hyvänsä, koska se on ärsyttävän härski ja osoitteleva esimerkki siitä miten reaalinen kapitalismi toimii – erotettuna siis propagandafantasioista ja norsunluutornien matemaattisista malleista. Sijoittajat, miljonäärit ja kaikenkarvaiset propagandistit kun ovat todellisuudessa markkinaintoilijoita ainoastaan tiettyyn pisteeseen saakka ja sen pisteen raja kulkee näin: voitot ovat yksityisiä, kustannukset julkisia. Tämä on toki ymmärrettävää, koska jos ideologian ja ajatusmaailman perusteet pohjautuvat siihen, että ahneus ja itsekkyys ovat hyveitä, niin luonnollisesti kaikissa tilanteissa ajatuksia sovelletaan niin että itsekkyyden ja ahneuden tarpeet täyttyvät ja muusta viis. Markkinakuria ja vyönkiristystä sinulle; tukiaisia ja protektionismia minulle, kiitos. Jos Talvivaara olisi ollut tuottava, niin ei hätää, sillä voitot olivat automaattisesti yksityisten voitontavoittelijoiden omaisuutta. Nyt kun se on katastrofi, niin ei silti hätää, sillä laskun maksaa Suomen kansa.

Tämän pohjalta voikin vielä lopuksi todeta pari sanaa niin sanotuista norminpurkutalkoista ja on toki kohtuutonta vaatia, että joku edes sivusilmällä viitsii vahtia mitä kaivosyhtiöt ja muut vastaavat puuhaavat. Jos ne vain jätettäisiin rauhaan niin kaikki kääntyisi parhain päin, sillä yksityisten imperiumien mandaatti on huolehtia kansalaisten ja luonnon terveydestä, eikä maksimoida voittoja keinolla millä hyvänsä. Vai kummin päin se nyt oli? Myrkkyjä on vuotanut ympäristöön Talvivaaran lisäksi jo ainakin Kittilässä[9] sekä Orivedellä[10] ja mahdollisesti myös Sodankylässä.[11] Tältä näyttää tulevaisuus ja esimerkiksi Yhdysvalloissa norminpurkutalkoot ovat jo niin pitkällä, että miljoonat ihmiset ilmeisesti juovat myrkyllistä vettä.[12] No, onneksi norminpurkutalkoiden rinnalla kulkee terveyspalveluidenpurkutalkoot, joten mahdollisesti tulevaisuudessa sairastuneet myös ymmärtävät kuolla nopeasti pois kuormittamasta yhteiskuntaa. Kuoleminen ei tietenkään ole itsessään mikään ongelma, kunhan vain ymmärtävät kuolla jonnekin, missä eivät häiritse parempaa väkeä hajullaan.

---

[1] http://www.hs.fi/talous/a1473472944096?jako=e12f8c35d1e78da6fb91ff558c2e3af2&ref=fb-share

[2] http://www.kauppalehti.fi/uutiset/pekka-pera-nostaa-yha-25-000-euron-kuukausipalkkaa-talvivaarasta/MCgLi4JN?ref=facebook:f011

[3] http://yle.fi/uutiset/3-9171314

[4] http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Yle-Ministeri-huolissaan-ELY-keskusten-kaivoskytk%C3%B6ksist%C3%A4/405845

[5] http://areena.yle.fi/1-3179050 Noin 23:30-45.

[6] http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000301585.html

[7] http://yle.fi/uutiset/3-8506494

[8] http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2016/03/01/finnwatch-suomi-luovuttaa-malmit-halvalla-verotuloja-menetetty-49-miljoonaa/20162338/12

[9] http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001027607.html

[10] http://www.hs.fi/kotimaa/a1336975133245

[11] http://yle.fi/uutiset/3-8913041

[12] https://thinkprogress.org/millions-of-americans-may-be-drinking-toxic-water-harvard-study-finds-5778082bf7aa#.sy8nmz76x