Kilpailukykykorttia pelataan jälleen

Kauppalehti pääkirjoituksessaan ilmoittaa, ettei Suomella ole varaa tämänhetkisiin tai tuleviin lakkoihin, lakkoilijoiden esittämiin vaatimuksiin ja kaikista vähiten pienipalkkaisten julkisen sektorin työntekijöiden palkankorotuksiin. KL toteaa myös, että hallitus on toiminnallaan politisoinut neuvottelut ja siten vaikeuttanut sovun syntyä sillä ”Palkansaajapuolella uskotaan nyt, että tiukan paikan tullen hallitukselta voi saada tulitukea neuvottelupöytään. Tämä uhkaa syödä halua sovintoratkaisuun.” Omituisesti samanlaisia huolia sai etsiskellä kissojen ja koirien kanssa viime hallituskaudella, kun Sipilän hallitus puuttui työmarkkinajärjestöjen välisiin neuvotteluihin uhkaamalla pakkolaeilla, jos kiky-sopimusta ei syntynyt. Ilmeisesti hallituksen puuttuminen työmarkkinaneuvotteluihin vaihtaa lennosta väriä positiivisesta negatiiviseen riippuen siitä, kenen puolesta sitä tehdään.

Joka tapauksessa palkankorotusten, kiky-tuntien poistamisen ym. toimien mahdottomuutta perustellaan tietenkin kilpailukyvyllä (kuten lähes kaikkea nykyään). KL toteaa asiasta että ”on syytä pitää mielessä vuosien 2007-2008 katastrofaalinen liittokierros, joka johti korotusten kilpalaulantaan.” Sairaan- ja vanhustenhoidon ym. alojen palkankorotuksia pidetään siis mahdottomina, koska ne oletetusti siirtyvät suurempina korotuksina myös vientisektorille. Oli tästä logiikasta mitä mieltä tahansa, tarinassa kilpailukyvylle katastrofaalisesta liittokierroksesta 2007-2008 on se ongelma, että Suomen vaihtotase oli laskussa jo vuodesta 2002 eteenpäin ja siirtyi negatiiviseksi itse asiassa vasta 2011. Tämä sopii siis varsin huonosti yhteen liittokierrostarinan kanssa, mutta korreloi lähes suoraan Nokian alamäen kanssa (ja tietenkin myös talouskurisekoilun kanssa), eli siinä missä korkean teknologian tuotteiden osuus Suomen tavaraviennistä oli 2002 20,6%, laski se 2008 17,5%:iin, 2011 8,2%:iin ja kävi 6,3% pohjalukemissa 2013. 

Tällä puolestaan ei ole juuri mitään tekemistä hintakilpailukyvyn kanssa. Vienti voidaan karkeasti jakaa kolmeen alueeseen 1) homogeeniset hyödykkeet, joille on selkeät maailmanmarkkinahinnat (esim. öljy) 2) viitehinnan hyödykkeet, joille julkaistaan viitehintoja samantyylisistä hyödykkeistä (esim. paperituotteet) 3) heterogeeniset hyödykkeet, joille ei hyödykkeiden erilaisuudesta johtuen ole viitehintoja (esim. elektroniikkatuotteet). Kategorian 1 viennissä hinta on määräävä tekijä, kun taas kategorioissa 2 ja 3 sen määrittävät puolestaan laatu, brändi, jne. Suomen viennissä homogeenisten hyödykkeiden osuus arvonlisäyksestä on keskiarvona n. 6,5%, kun taas heterogeenisten ja viitehintahyödykkeiden osuus on n. 84,5%, eli hinnalla kilpailevien hyödykkeiden osuus on itse asiassa marginaalinen. Mahdollisesti olennaisemmin niiden osuus viennistä aikavälillä 2002-2015 itse asiassa kasvoi – jos Suomella olisi hintakilpailukykyongelma, olisi pitänyt käydä päinvastoin.

Tarinassa liian yksipuolisesta vientirakenteesta, kyvyttömyydestä uudistua/innovoida ja pähkähullusta talouskurikokeilusta on tietenkin se huono puoli, että se näyttäisi sysäävän vastuuta asioista varsinaisesti päättäneille tahoille. Sen sijaan syyttämällä vanhusten vaippojen vaihtajia tai postilaisia tämä ongelma katoaa.

2007-2008 liittokierroksella ei näytä olevan juuri vaikutusta vaihtotaseeseen, joka romahtaa vasta 2011. Tällä on tietenkin paljon tekemistä talouskurisekoilun kanssa...

...Mutta toisaalta kuten näkyy, oli vaihtotaseen trendi laskussa jo vuodesta 2002 eteenpäin...

...Ja korkean teknologian viennin lasku korreloi myös varsin hyvin tämän kanssa.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomen-talous-ei-kesta-ruuhkaa-bulevardilla/06845ca2-d1e0-47bd-8637-152f79f82dd6

https://tulli.fi/documents/2912305/3492107/Korkean+teknologian+ulkomaankauppa+vuonna+2017/1eaebea0-2b37-47f0-bb5a-fa4c57e57b67/Korkean+teknologian+ulkomaankauppa+vuonna+2017.pdf?version=1.0

https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/73_100+vuotta+pient%C3%A4+avotaloutta_II.pdf/8ba8a05c-b5a1-4255-9069-bcae516ffb15?version=1.0

https://www.eurojatalous.fi/fi/kuviot/graafi/suomen-viennin-kehitys/

https://tulli.fi/documents/2912305/3309193/Ulkomaankauppa+2015+Taskutilasto/2f777a1c-ddcb-42f1-9267-41d38236c111/Ulkomaankauppa+2015+Taskutilasto.pdf

https://tulli.fi/documents/2912305/4762055/Ulkomaankauppa%202010%20Taskutilasto/a96ce7dc-b0d4-4a16-93a1-fdf37259a7d6/Ulkomaankauppa%202010%20Taskutilasto.pdf?version=1.0

Verosuunnittelija kertoo vastuullisesta yritystoiminnasta

Uutisia selaillessa kannattaa usein pitää mukana mittaria, joka piipityksellään varoittaa ironian noususta vaaralliselle tasolle. Ex-kansanedustaja Lenita Toivakan (kok) Verkkouutisten kirjoituksen tapauksessa ylimääräinen varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, sillä jo muutaman rivin jälkeen joutuu pakenemaan suojalasin taakse eristettyyn huoneeseen ironiatasojen noustessa hengenvaarallisiksi. Hän kirjoittaa, että yritysmaailmassa ”vastuullisuus ei ole trendi vaan ilmiö, joka on tullut jäädäkseen” ja mainitsee esimerkkinä oman elämänsä, jossa ”vastuullisuuden edistäminen on kulkenut mukanani lähes koko työurani, ensin kauppiaana, sitten poliitikkona ja nyt olen opiskellut vastuullisuutta keväästä lähtien.” Toivakka oli edellisessä hallituksessa ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä, kunnes selvisi että hänen perheyhtiönsä oli perustanut 2007 Belgiaan holdingyhtiön verosuunnittelua varten. Vaikka Toivakka istui perheyhtiön hallituksessa, hän ei oman kertomansa mukaan muista koska sai tietää verosuunnittelujärjestelyistä vai saiko tietää ollenkaan. Vastuussa asiasta hän ei kuitenkaan ollut. Tietenkin tämä on sikäli merkityksetöntä, että Toivakka myös katsoo verosuunnittelun olevan ihan ok, kunhan se vain tehdään laillisesti (mikä on hyödyllinen näkemys lainsäätäjälle), mutta joku voisi tähän sanoa, että ehkä Toivakan olisi kannattanut käydä opiskelemassa sitä vastuullisuutta jo ennen viime kevättä.

Asiaan liittyy tietenkin myös vakavampi pointti ja pelkästään yhteisöverolla mitattuna Suomi menettää arviolta 430-1400 miljoonaa euroa/vuosi verosuunnitteluun. Verosuunnittelu myös vääristää markkinoita, sillä ainoastaan suurimmilla toimijoilla on varaa veronvälttelyteollisuuden palveluihin, mikä puolestaan mahdollistaa huonostikin toimivien suurten toimijoiden pysymisen voitollisina ja kilpailussa mukana (esim. jatkuvissa hoitoskandaaleissa ryvettynyt Esperi Care ei ole maksanut yhteisöveroa Suomessa 3 vuoteen korkojärjestelyjen seurauksena). Veronvälttelyteollisuus on itsessään sikäli mielenkiintoinen toiminta-ala, ettei se itse asiassa hyödytä ketään muuta kuin alalla toimivia asianajajia ja verokonsultteja sekä näiden päämiehiä – jokainen verosuunnitteluun käytetty euro on poissa varsinaiseen tuotannolliseen toimintaan suuntautuvista resursseista ja kuten esim. sekä Valtiovarainministeriö että VATT toteavat, oikein suunnatuilla toimilla verosuunnitteluun voidaan puuttua tekemättä mitään haittaa muulle taloudelle. Tämä puolestaan tarkoittaa, että verosuunnittelumahdollisuuksien minimoiminen olisi kaikissa tapauksissa toivottavaa vaikka se samalla vähentäisikin työllisyyttä veronvälttelyteollisuudessa, sillä näiden ihmisten uudelleen sijoittuminen lähes mihin tahansa muuhun työpaikkaan olisi kaikkien muiden näkökulmasta parempi vaihtoehto kuin heidän nykyinen ammattinsa. Tämän valossa onkin mukava tietää, että Toivakka oli mukana viime eduskunnassa säätämässä esim. verosuunnittelua helpottavaa hallintarekisteriä ja nyt kertoo meille vastuullisuuden pysyvästä maihinnoususta.

Arvioita Suomen veromenetyksistä verosuunnitteluun yhteisöveron kannalta.

https://www.verkkouutiset.fi/vastuullisuus-on-tullut-jaadakseen/

https://www.aamulehti.fi/a/23619036

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/toivakka-kaikki-laillinen-verosuunnittelu-hyvaksyttavaa/711939/

https://finnwatch.org/images/pdf/jaavuori.pdf

https://www.aamulehti.fi/a/c8efd256-3717-4ef2-a300-1d94bb4ebb11

https://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomen-korkovahennysrajoitus-hillitsi-monikansallisten-yritysten-voitonsiirtoa

https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoryhma-veronvalttaminen-vaikeutuu-kansainvalisin-toimin

Sääntöjen muuttaminen suosimaan rikkaita haittaa kaikkia

Harvoin kuluu montaa päivää ilman jonkun tahon ilmoitusta, että palkkoja ei voi nostaa koska siihen ei ole varaa, ilmaiseksi tehtäviä kiky-tunteja ei voi poistaa koska siihen ei ole varaa ja työllisyyttä on parannettava antamalla keppiä, koska muuhun ei ole varaa. Samaan aikaan Björn Wahlroos tunnetusti ilmoitti, että omistus- ja yritysveroja tulisi keventää huomattavasti. Perussuomalaisten ”Tampereen Trumpin” Veikko Vallinin mukaan itse asiassa nykymuotoinen yritysvero pitäisi kokonaisuudessaan heittää mäkeen. Samoin hallituksessa Keskusta ja RKP blokkaavat veroedun poistamista, jonka seurauksena listaamattomien yritysten osingoista maksettu efektiivinen veroprosentti on 150000 euroon asti ainoastaan 7,5.

Oletetusti näiden toimien/vaatimusten perusteena on, että ne lisäävät/pitävät yllä investointeja parantamalla yritysten rahoitusasemaa (mitään muuta kansantalouden kannalta järkevää syytä on vaikea keksiä). Tämä on mielenkiintoinen oletus, koska kuten PwC:n Kauko Storbacka Talouselämälle ilmoittaa ”vuosien [rahallisen] elvytyspolitiikan seurauksena valtavasti rahaa etsii markkinoilta edelleen sijoituskohteita” ja jatkaa toteamalla yrityskauppoihin liittyen että ”markkinoilla on niin paljon rahaa liikkeellä, että pakko sitä on jonnekin tunkea.” Näkemystä rahoituksen suoranaisesta ylitarjonnasta markkinoilla tukee myös se, että yritysten rahoitustulos (se rahamäärä, joka on käytössä yrityksen velkojen lyhentämiseen, investointeihin ja voitonjakoon) on noussut vuoden 2013 n. 21 miljardista vuoden 2017 n. 42 miljardiin ja esim. teollisuuden kohdalla on jo palattu finanssikriisiä edeltäviin lukuihin. Vaikka investoinnit eivät olekaan seuranneet perässä, on minulle kuitenkin kerrottu, että jos esim. yritysveroa alennetaan entisestään, alkaa homma jossain vaiheessa toimia. Selitetäänpä miksi ei ala.

Markkinat koostuvat sekä kysynnästä että tarjonnasta ja jos joudutaan ongelmiin (kuten investointien hiljaisuuteen), on olennaista katsoa kummalla puolella vika on. Edellä esitetyt toimet ovat kaikki tarjontaan suunnattuja ratkaisuja ja voivat edes potentiaalisesti toimia, jos ongelma on tarjonnassa – historiallisen matalat korot ja valtava määrä pääomaa markkinoilla viittaavat kuitenkin päinvastaiseen. Jos ongelma sen sijaan on riittämättömässä kysynnässä kuten esim. pysyvästi matala inflaatio vihjaa (hinnat eivät nouse, koska kysyntää ei ole tarpeeksi verrattuna tarjontaan), ovat yllä kuvatut toimet itse asiassa haitallisia. Näin siksi, että ne ohjaavat enemmän vaurautta ylöspäin (esim. pörssiosakkeista varakkain kymmenys omistaa 84% ja listaamattomien yritysten osakkeista 90%) ja varakkaat kuluttavat tuloistaan vähemmän kuin muut, mikä vähentää kysyntää entisestään. Asiaan voisi puuttua lakkaamalla muuttamasta sääntöjä rikkaita suosiviksi ja puuttumalla jo olemassa oleviin epäkohtiin (kuten listaamattomien yritysten porsaanreikään), mutta tässä on tietenkin se ongelma, että rikkaat pitävät itseään suosivista säännöistä (siksi niitä on sellaisiksi muutettu) ja heidän äänensä kuuluu huomattavasti lujempaa kuin kaikkien muiden. Henkeä ei siis kannata pidätellä.

Teollisuuden rahoitustulos on jo palannut vuoden 2007 tasolle.

Investoinnit eivät ole seuranneet yritysten rahoitustuloksen kehitystä.

Vuonna 2013 rahoitustulos oli 21,2 miljardia.

https://www.talouselama.fi/uutiset/yrityskauppasyklin-viimeinen-vaihe-kaynnissa-rahaa-on-niin-paljon-etta-jonnekin-se-pitaa-tunkea/d7f10d43-5c54-46c1-b04c-f13e85c31acb

https://yle.fi/uutiset/3-11029626

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006239335.html

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006266287.html

https://tilastokeskus.fi/til/yrti/2014/yrti_2014_2015-12-18_kat_001_fi.html

https://tilastokeskus.fi/til/yrti/2017/yrti_2017_2018-12-18_kat_001_fi.html

https://www.stat.fi/til/vtutk/2016/vtutk_2016_2018-06-05_kat_003_fi.html

Irtisanomisten helpottaminen ei lisää työpaikkoja

Irtisanomisjumalat aina tasaisin väliajoin isoavat artikkeleita potkujen antamisen vaikeudesta Suomessa ja ilmeisesti lepyttääkseen niiden raivoa Yle tarjoaa uhrilahjana työsuhdeturvan heikentämisen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta kertovan jutun. Kuten Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen toteaa: ”Irtisanomisen kynnys on tällä hetkellä liian korkea. Moni mikroyrittäjä pelkää, että jos tekee väärän rekrytoinnin, on työsuhdetta hankala päättää. Tämä johtaa siihen, ettei yrittäjä halua tarjota uusia työpaikkoja.” Ei ole varmaa verrattuna mihin Pentikäinen kokee irtisanomisen olevan liian vaikeaa, mutta yksi selkeä verrokkiryhmä olisivat tietenkin muut Pohjoismaat ja onneksemme Työ- ja elinkeinoministeriö itse asiassa koostikin asiasta raportin viime keväänä. Tässä suora lainaus siitä: ”Suomessa paljon esillä olleessa työsuhdeturvasääntelyssä Suomi on Islannin jälkeen toiseksi lievimmän sääntelytason maa ja kollektiivi-irtisanomisissa sääntely on meillä selvästi keveintä. Työsuhdeturvasääntely on myös tasapainoista vakituisten ja määräaikaisten työsuhteiden välillä, erityisesti verrattuna Ruotsiin.” Eli jos Islantia ei lasketa mukaan, Suomen työsuhdeturvasääntely on jo Pohjoismaiden heikointa ja on epäselvää kuinka syvälle tätä kuoppaa tulisi kaivaa ennen kun linja alkaa oletetusti tuottamaan toivottuja tuloksia ja tekee Pentikäisen tyytyväiseksi.

Mutta ehkäpä vertailu muihin EU-maihin muuttaa tilannetta? OECD:n yksilöllisten ja kollektiivisten irtisanomisten työsuhdeturvaindeksissä Suomi on EU-maiden keskuudessa 10:llä sijalla listatun 23 maan joukosta (pienempi luku tarkoittaa heikompaa suojaa) ja tilapäisten työntekijöiden suojan indeksissä sijalla 12. Miten tahansa mitattuna työsuhdeturvasääntely Suomessa on siis joko EU-maiden keskikastia tai sitä heikompaa – jälleen on vaikea löytää mitään objektiivista perustetta väitteille Suomen ylenpalttisesta työsuhdeturvasta ja sen heikentämisen hyveellisyydestä. Miksi asian sitten ilmeisesti usein koetaan olevan päinvastoin? Yksi syy saattaa olla se, että siinä missä edellä esittämäni kyllä löytyy tutkimuksista ja tilastoista, niin uutisista sitä kuitenkaan ei löydy. Sen sijaan Pentikäinen ym. toimijat vievät palstatilaa harva se viikko kertomalla päinvastaista ja tämä huolimatta siitä, että empiirisillä aineistoilla tehdyt tutkimukset eivät löydä mitään olennaista linkkiä työsuhdeturvasääntelyn ja työttömyys- tai työllisyysasteen välillä (ks. esim. Howell, Baker, Glyn & Schmitt 2007; Avdagic & Salardi 2013; ILO 2015). Tämä on sikäli luonnollista, että jos irtisanominen lisääkin rekrytointia, se nakkaa saman määrän porukkaa toisesta päästä kortistoon, mutta jostain syystä ihmisten elämään negatiivisesti vaikuttavat ehdotukset koetaan mediassa usein niin varteenotettaviksi, että siinä jäävät jalkoihin tilastot, tutkimukset ja usein jopa ihan maalaisjärkikin.

Jos Islantia ei laskea, Suomessa työsuhdeturvasääntely on kokonaisuutena Pohjoismaiden keveintä.

https://yle.fi/uutiset/3-11022706

https://tem.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-327-442-6

https://stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=EPL_R

https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2206526

https://www.researchgate.net/publication/264673910_Tenuous_Link_Labour_Market_Institutions_and_Unemployment_in_Advanced_and_New_Market_Economies

https://www.ilo.org/global/about-the-ilo/newsroom/news/WCMS_383849/lang--en/index.htm

Björn Wahlroos haluaa valtion interventioita rikkaiden hyväksi mutta ei köyhien

Björn Wahlroos kertoo uudessa kirjassaan, mikä Suomessa on pilalla ja esittää ehdotuksia asioiden korjaamiseksi. Talouden alalla nämä ehdotukset voi tiivistää kolmeen kohtaan 1) omistus- ja yritysveroja tulisi keventää huomattavasti (verotuksen painopistettä siis siirrettävä ylhäältä alas) 2) työehtosopimusten yleissitovuudesta on päästävä eroon (työntekijöillä siis liikaa neuvotteluvoimaa) 3) sosiaaliturvaa on alennettava (työttömillä siis liikaa neuvotteluvoimaa). Joku saattoi jo huomata, että näiden ehdotusten yhteinen piirre on siirtää tulonjakoa suosimaan yläpäässä olevia (mikä ei Nallelta ole erityisen yllättävää), mutta fantastisinta tässä on sekä Nallen että Ylen näistä näkemyksistä vetämä johtopäätös: ”Wahlroos kaipaa siis kepeämpiä rakenteita, ’pienempää valtiota’, eli lisää toimintavapautta markkinoille.” Nalle luettelee siis läjän interventioita, joita hän haluaisi valtion tekevän markkinoille, mistä seuraa johtopäätös, että Nalle kaipaa vähemmän valtion interventioita markkinoille (pienempää valtiota). On ymmärrettävää, että Nalle yms. tahot haluavat esittää omat interventionsa ei-interventioina (niitä on silloin helpompi myydä), mutta toimittajien jotka kokevat näin sekavan logiikan uskottavaksi pitää vähentää meskaliinin käyttöään. Selitetäänpä taas perusasioita.

Tästä kaikki voivat olla samaa mieltä: missä tahansa markkinat operoivat, ne operoivat siellä aina joidenkin sääntöjen pohjalta ja ilman sääntöjä ei ole markkinoita, vaan pelkkää kaaosta. Nämä säännöt voidaan sitten laittaa niin, että ne ohjaavat enemmän vaurautta huipulle ja vähemmän kaikille muille (kuten Nalle haluaa) tai sitten tämä voidaan jättää tekemättä – mikään luonnonvoima ei kuitenkaan pakota kumpaakaan suuntaan. Toisessa Ylen jutussa Nalle mainitsee, että varallisuuserojen kasvu johtuu ihmisten erilaisesta tuottavuudesta (ei siis rikkaita suosivista sääntöjen muutoksista) ja mainitsee esimerkkinä Bill Gatesin. Gates on epäilemättä IT-alan pioneeri, mutta syy hänen statukseensa miljardöörinä on patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmä, ei tuottavuus. Patentit ovat valtion takaamia yksityisiä monopoleja, jotka sallivat omistajansa (kuten Microsoftin) veloittaa huomattavasti suurempia hintoja kuin mitä vapailla markkinoilla olisi mahdollista, eli ne ovat itse asiassa protektionismia ja vapaiden markkinoiden vastakohta. Toisena esimerkkinä mainittakoon pankkisektori (josta Nalle Nordean hallituksen ex-johtajanakin tietää), missä tutkimuksesta riippuen 100-55% suurten pankkien voittomarginaalista tulee valtioiden antamasta ”liian-suuri-kaatumaan” -takuusta. Jälleen tällä ei siis ole mitään tekemistä tuottavuuden tai markkinoiden kanssa ja Nalle & kump. eivät suosi markkinoita sen enempää kuin kukaan muukaan, vaan heidän ainoa meriittinsä on halu virittää säännöt suosimaan varakkaita kaikkien muiden kustannuksella.

"Liian-suuri-kaatumaan" -takuun arvo IMF:n mukaan systeemisesti tärkeiksi määritellyissä pankeissa mitattuna miljardeissa dollareissa. Kuten näkyy, arvo on huomattavan suuri kaikkialla teollisessa maailmassa, mutta euroalueella itse asiassa niin massiivinen, ettei se mahdu edes samaan skaalaan muiden kanssa (vihreä leikattu pylväs oikealla).

https://yle.fi/uutiset/3-11029626

https://yle.fi/uutiset/3-11031580

https://www.philippelamberts.eu/wp-content/uploads/2014/01/ImplicitSubsidy-of-Banking-sector_Greens-in-the-EP-study_January-2014.pdf

http://archive.riksbank.se/Upload/Rapporter/2011/rap_appropriate_capital_ratio_in_major_swedish_banks_111206_eng.pdf

https://www.imf.org/en/News/Articles/2015/09/28/04/53/sopol033114a

Työttömiä ex-kansanedustajia pitää auttaa risusavottaan patistamisella

Susanna Koski kertoo Iltalehdessä ilostaan ammuttuaan hirven ja Päivärinnan vanhemmassa haastattelussa myös omasta herkkyydestään ja kylmäksi ihmiseksi lokeroimisen ärsyttävyydestä. Jotkut saattavat muistaa, kuinka Koski myös aikaisemmin kertoi monisairaalle pitkäaikaistyöttömälle Anna-Maija Tikkaselle, että ”työttömyys on lisäarvon puutetta” ja että ”kaikilla meillä on kuule rajoitteita”. Kuitenkin pudottuaan Eduskunnasta viime keväänä ”työmahdollisuuksien etsinnän ajan Koski on nostanut kansanedustajien sopeutumisrahaa” ja toteaa että ”On projekteja viritteillä aika moniakin, mutta mikään ei elätä vielä aktiivisesti”. Tämä on erikoista sikäli, että Koski näyttäisi siis elelleen työttömänä veronmaksajan rahoilla viimeiset 6kk. Ratkaisu ongelmaan saattaisi löytyä Kosken vuonna 2016 muille työttömille osoittamista sanoista: ”Tekemätöntä työtä löytyy metsästä”. Jos Koski siis otettaisiin mukaan esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan tekemään risusavottaa talvimetsään, niin eiköhän hänelle sieltä sen 9e/päivä kulukorvauksen lisäksi löytyisi myös avaimia omaan elämänhallintaan. Eihän aikuinen ihminen nyt voi kuukausi kaupalla istua kotisohvalla kaljaa kittaamassa ja hirviä ampumassa.

Jos ollaan hetken vakavissaan, niin kenenkään tuskin tarvitsee olla erityisen huolissaan Kosken työstä tai toimeentulosta ja asialla on itse asiassa hyvin vähän tekemistä työttömyysturvan tai edes kansanedustajien sopeutumisrahan kanssa, koska Koski ym. vastaavat henkilöt ovat erilaisen turvaverkon piirissä kuin me muut ja hänellä tuskin on vaikeuksia sijoittua lobbariksi/konsultiksi tms. jossain suuressa firmassa tai suurta rahaa edustavassa järjestössä. Näin siksi, että näiden tahojen kannattaa palkita tulonjaon ylöspäin suuntaamista ajavia poliitikkoja, sillä tämä lähettää viestin myös kaikille muille mainitun linjan seuraamisen henkilökohtaisista hyödyistä.

Asia liittyy myös Kosken mainitsemaan lisäarvoon, sillä Kosken kannattamien rakenteellisten uudistusten (aktiivimalli jne.) on tarkoitus luoda työpaikkoja pudottamalla työvoimasta aiheutuvia kustannuksia työntekijöiden neuvotteluvoiman heikentämisen kautta (matalampi sosiaaliturva tarkoittaa heikentyneitä mahdollisuuksia vaatia korkeampaa palkkaa). Tämä puolestaan tarkoittaa, että syntyvät työpaikat voivat määritelmällisesti olla ainoastaan matalan tuottavuuden ja palkan töitä (muunlaiset olisivat syntyneet muutenkin), mutta samalla niistä siis uudistuksen jälkeen jää työnantajalle lisäarvoa. Lobbaaminen toimii eri tavalla, sillä lobbari ei tuota työnantajalleen mitään tämän tarvitsemaa sisäistä palvelua (it-palvelut, henkilöstöhallinto, jne.) tai myyntiin tarkoitettua tuotetta/palvelua, vaan lobbarin lisäarvo perustuu kykyyn muuttaa kontaktiensa kautta yhteiskunnan sääntöjä työnantajalle suotuisiksi. Tämä kuuluu englanninkielisen termin ”rent-seeking” alle, mikä kuvaa toimintaa, jossa on tarkoitus vetää resursseja ulos yhteiskunnasta antamatta mitään kontribuutiota tuottavuuteen tilalle. Nyt kun asiaa ajattelee, niin kaljan kittaaminen kotisohvalla saattaisi sittenkin olla monelle ex-kansanedustajalle suositeltava vaihtoehto, koska sieltä he pystyisivät tekemään paljon vähemmän vahinkoa muille.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1f980525-a0f6-405f-96b6-6fc1b29b3577

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0010f618-9134-4edc-88aa-3fd93ca3212f

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201805142200943188

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.220532

Kreikkalaisten maihinnousu

Ihmiset jotka ovat seuranneet Eduskunnan budjettikeskustelua ovat saattaneet tulla johtopäätökseen, että kyseessä on jokin parhaalla suomalaisella perinteellä tehty tosi-tv-show, jossa ihmiset juovat änkyräkännit, huutelevat sekavia asioita, haastavat riitaa huvikseen ja lopuksi Sebastian Tynkkynen ulostaa auton ikkunasta. No, tuota viimeistä ainakin sentään saadaan vielä odottaa, mutta sekavia kyllä puhuttiin. Tuttuun tapaan Kokoomus ilmoitti, että velkaa ottamalla viedään leipä tulevien sukupolvien suusta ja Petteri Orpo totesikin hallitukselle että ”Teidän politiikka johtaa ihmisten palvelujen ja suomalaisten hyvinvoinnin osalta katastrofiin, kun jaatte varoja, joita ei ole.” Samoilla linjoilla hän myös totesi että ”Rahat eivät riitä, jos tämä linja jatkuu. Te poraatte reikää suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen […] Ei nyt ole aika niille lisämenoille, hyvät ystävät, ei ole!” Oma suosikkini tuli kuitenkin jo joitain aikoja sitten, kun Orpo ilmoitti että hallituksen talousohjelma "vie Suomen konkurssiin" ja että ”olemme Kreikan tiellä.” Niinpä niin - tulivathan ne kreikkalaisetkin sieltä.

Selitetäänpä taas perusasioita. Finanssipolitiikan (valtion suora kulutus + verot) ensimmäinen velvollisuus on pitää kansantalouden tuotantokapasiteetti (kaikki käytettävissä oleva työvoima, koneet, tuotantolaitokset, jne.) niin lähellä täyskäyttöä kuin mahdollista, mikä toteutetaan stimuloimalla kysyntää (pyörittämällä alijäämää) niin kauan kunnes tähän tilanteeseen saavutaan – kaikki muu tarkoittaa rahan kaatamista viemäriin menetetyssä kasvussa ja ihmisten pitämistä työttöminä huvikseen. Koska Orpo & kump. ovat sen sijaan asettaneet asiat päälaelleen ja pistäneet velkahysterian ykkösprioriteetiksi (huoli velkaantumisesta pitäisi siis olla alisteinen kapasiteetin täyskäytölle), katsotaanpa kuinka hyvin Kokoomuksen liputtama talouskuri on palvellut Suomea 2010-2018. Tarkastelemalla OECD:n laskelmia Suomen tuotantokuilusta (erotus tuotantokapasiteetin potentiaalin ja toteutuneen käytön välillä, esim. vuonna 2015 luku oli -5,1%)) ja vertaamalla sitä toteutuneeseen BKT:en saamme talouskurikokeilun hintalapuksi pelkästään Suomen kohdalla minimissään n. 50 miljardia euroa menetetyssä kasvussa (viitevuosi 2018). Työttömyys luonnollisesti myös nousi 9,5%:n huippuunsa 2015. Tätä kutsutaan siis vastuulliseksi talouspolitiikaksi.

Erityisen härskejä ovat vetoomukset tulevien sukupolvien hyvinvointiin, sillä talouskuri osui kaikkein voimakkaimmin työmarkkinoilla heikoimmassa neuvotteluasemassa oleviin, mihin kuuluvat luonnollisesti myös juuri työelämään siirtyvät seuraavan sukupolven edustajat. Tämän seurauksena alle 35-vuotiaitten kotitalouksissa käytettävissä olevat tulot eivät ole nousseet lainkaan vuoden 2007 jälkeen, mikä heijastuu myös koko elinkaareen hidastuneessa varallisuus- ja eläkekertymässä. Jostain syystä talouskuriporukan voihkimiseen ja hampaitten kiristelyyn tulevista sukupolvista suhtaudutaan kuitenkin vailla ironiaa ja heiltä jatkuvasti kysellään syitä nuorten taloudellisiin ongelmiin. Tästä voisikin ottaa idean johonkin TV:n poliisisarjaan: alussa poliisit näkevät miehen jäävän auton alle ja loppu jakso käytetään pohtimalla, mikä mysteerinen voima oikein murskasi miehen luut. Lopuksi annetaan palkinto auton kuljettajalle huomautuksesta, ettei se ainakaan hänen autostaan johtunut.

Kuten näkyy, alle 35-vuotiaiden käytettävissä olevat tulot eivät ole kasvaneet lainkaan viimeisen päälle kymmenen vuoden aikana, vaikka muissa ikäryhmissä on tapahtunut enenmmän tai vähemmän liikettä ylöspäin. Mielenkiintoisesti jopa ikäryhmä, jossa suurimman osan edustajista pitäisi olla jo eläkkeellä (64-74-vuotiaat) on mennyt ohi. Mainittakoon tosin, että sekä eläkelläisissä että alle 35-vuotiaissa tuloerot ovat polarisoituneet ja molemmissa ryhmissä on kasvava määrä pienituloisia.

https://www.aamulehti.fi/a/c62906f6-0a80-4682-976b-bb9c91687f82

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/petteri-orpolla-ja-antti-rinteella-yhteenotto-ministerion-paperista-te-ette-osaa-lukea-sita/5b7d4c67-6f18-40a1-8c6b-25e32a2863b4

https://yle.fi/uutiset/3-10919859

http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html

https://stats.oecd.org/index.aspx?queryid=51655#

https://www.eurojatalous.fi/fi/2016/artikkelit/pitkittynyt-taantuma-heikentaa-nuorten-sukupolvien-asemaa-suomessa/

https://www.hs.fi/talous/art-2000006168361.html